JUMALA EN TIEDÄ KUKA OLET, MUTTA PELASTA MINUT

Toni Willon todistus:

Elin suhteellisen normaalin lapsuuden Espoossa, kunnes isäni

kuoli syöpään ollessani 11-vuotias. Se muutti elämäämme

paljon, mutta kun äitini kuoli ollessani 13-vuotias elämäni

muuttui lopullisesti.

En tarkalleen muista kaikkea, mitä koin ja ajattelin kun en pys-

tynyt kunnolla käsittelemään kaikkea sitä mitä oli tapahtunut.

Muistan kuitenkin sanoneeni Jumalalle, että en usko Häneen

enkä aio enää rukoilla koskaan. Varmaankin syytin Häntä joten-

kin tapahtuneesta. Muutimme sen jälkeen veljeni kanssa setäm-

me luokse Vuosaareen asumaan ja aloittelimme siellä uutta elä-

mää.

Vuoden päästä elämääni alkoi tulemaan alkoholin käyttöä, mur-

toja ja muuta ilkivaltaa purkaessani ahdistustani ja kapinaani

elämää vastaan. Huumeiden kokeilun aloitin myös niihin aikoihin

ja 14-vuotiaana olin jo kannabiksen jokapäiväinen käyttäjä,

josta koin saavani lohtua ja iloa elämääni. Muutaman vuoden

kuluttua huomasin kuitenkin, että se ei antanut enää samanlais-

ta lohtua kuin aikaisemmin. Päivät kuluivat pilveä poltellen, enkä

päässyt elämässäni eteenpäin.

Ollessani 17-vuotias sukset menivät ristiin setäni kanssa ja muu-

tin pois hänen luotaan kaverini luokse Espooseen. Siellä asuessa-

ni kuvioihin tuli myös vahvemmat, jotka toivat taas uudet tuulet

elämääni. Muutaman kuukauden kuluttua sain oman asunnon Hel-

singistä, jossa loputkin elämäni asiat räjähtivät käsiin. Oli vain

huumeiden käyttöä ja myyntiä, elämäni ei enää keskittynyt mihin-

kään muuhun. Sinä reilun puolen vuoden aikana, jonka asuin asun-

nossani oli vain uusien huumeiden käyttöä, amfetamiinia, ekstaa-

sia, Lsd:tä, kokaiinia, viinaaja bileitä sun muuta.

Sitten Jumala rupesi vetämään minua puoleensa ja aloin kiinnos-

tua uskonasioista ja kaikenlaisista ideologioista. Vähän ajan kulut-

tua jouduin muuttamaan kämpästäni pois ja elämässäni alkoi rep-

pu ja reissumies vaihe. Siitä alkoi elämässäni erittäin monivivahtei-

nen , mutta samalla erittäin rikkinäinen. Asuin kavereiden nurkissa

ja päivät kuluivat siinä että sain hankittua pääni sekaisin. Sellais-

ta elämää jatkui viisi vuotta jona aikana ehdin käydä muutamia

kertoja vankilassakin istumassa sakkoja, ja lueskelin paljon erilai-

sista uskonnoista vaikka suurimman osan ajastani käytin teosofi-

aan tutkimiseen, mutta vaikka halusin uskoa lukemiini asioihin en

saanut sellaista yhteyttä Jumalaan kuin halusin tai se ei vain tyy-

dyttänyt sisimpääni sellaisella tavalla, että olisin saanut voimaa

tai mielenkiintoa lopettaa rikollinen ja huumehöyryinen elämäni.

Tammikuussa 2004 ollessani erään kaverini luona, mietin elämääni

ja pelkäsin kuolevani jos elämääni ei tulisi mitään muutosta. Huu-

sin Jumalalle, että en tiedä kuka olet tai missä olet, mutta pelasta

minut. Heti en kokenut mitään tapahtuvan, mutta muutamaa viik-

koa myöhemmin eräs tuttavani koka oli tullut uskoon, pyysi minua

kokoukseen. Kun hän soitti minulle ajattelin ensin kieltäytyä kut-

susta, mutta jostain syystä suostuin kuitenkin lähtemään kokouk-

seen mukaan vähäksi aikaa, mutta olinkin siellä loppuun asti. Kun

sitten kokouksen lopussa kysyttiin, että onko täällä joku, joka ha-

luaa antaa elämänsä Jeesukselle, niin kaverini nosti käteni, joten

sanoin haluavani ottaa Jeesuksen elämääni. Siten mä sanoin Jee-

sukselle, että kun mä olen lähtenyt seuraamaan sua nyt niin todis-

ta sä, että olet oikeasti olemassa. Kahden päivän päästä ja menin

toiseen kokoukseen jossa rukoiltiin lopuksi ihmisten puolesta ja kun

minun puolestani rukoiltiin, koin Jumalan voiman, mun koko ruumis

vaan tärisi, mutta tärkeintä tapahtumassa oli se että olin saanut

Jeesukselta rukousvastauksen ja Jeesus todisti olevansa olemassa.

Siitä hetkestä alkaen mä olin täysin varma siitä, että olin löytänyt

oikean yhteyden Jumalaan. Sen jälkeen vapauduin huumeista ker-

taheitolla. Jumala on tehnyt tosi mahtavaa työtä mun sisimmässä-

ni. Kaikki se tuska, masennus ja ahdistus, joka oli mun sisälläni ja

sai mut käyttämään huumeita, on nyt poissa ja nautin elämästä.

Mä oon saanu tarkoituksen elämääni ja uskon , että Jumalalla on

kaikkea mahtavaa varattuna mun elämääni varten. Käyn raamattu-

koulua ja olen aloittamassa työn, jossa autan muita huumeiden-

käyttäjiä vapauteen. Tärkein asia on kuitenkin se, että voin kokea

Jumalan läsnäolon ja rakkauden elämässäni, jonka kautta minusta

tulee kokoajan entistä eheämpi ja kokonaisempi ihminen. Olen myös

saanut paljon rakkaita veljiä ja siskoja Kristuksessa.

                  - Toni Willo -