ENKELILLÄ OLI TÖITÄ  KUN SIRPA PUTOSI KAIVOON

Sirpa Vänttisen todistus:

Ihminen voi saada kosketuksen taivaallisiin hyvin monenlai-

sissa olosuhteissa. Sirpalle se tapahtui ensikerran 4-vuoti-

aana kaivossa,kun varjelusenkeli ilmestyi kriittisellä hetkellä.

Töitä enkelillä on ollut senkin jälkeen läpi Sirpan värikkään

elämän.

Sirpan kodin pihamaalle oli kaivettu syvä monttu likakaivoa

varten. Lapset kilpailivat keskenään, kuka uskaltaa mennä

silmät kiinni lähemmäs kaivoa ja vetää viivan hiekkaan. Sir-

pa oli rohkein kaikista. Hän astui niin lähelle, että putosi

kaivoon. Kesken pitkän putouksen valkopukuinen, yli kaksi

metrinen enkeli ilmestyi paikalle ja otti Sirpaa käsistä kiinni.

He lensivät yhdessä, kuin hississä kaivon pohjalle.

Sirpa putosi enkelin käsistä kuin pumpuliin. Se oli ihanaa.

Hän hyppäsi pystyyn ja juoksi keskeneräiseltä kaivolta joh-

tavaa viemärikaivantoa pitkin ulos montusta. Ystävilleen ja

hätääntyneille vanhemmilleen hän sanoi innoissaan: "Oli

ihana pudota kaivoon." "Ei sellaista saa sanoa", nuhtelivat

vanhemmat.

Sirpa ei uskaltanut vuosiin kertoa kenellekään, mitä kaivos-

sa oli tapahtunut, sillä sellaista ei saanut sanoa. Vasta van-

hempana hän uskalsi puhua siitä avoimesti.

Sirpa sai kuulla Jeesuksesta jo lapsena, kun naapurin täti

piti pyhäkoulua ja opetti lapsia joskus kotona, joskus met-

sässä. Kylvö tuotti hedelmää ja 9-vuotiaana Sirpa antoi

elämänsä Jeesukselle seurakunnan tyttöleirillä.

Kun Sirpa päätyi parikymppisenä Helsinkiin, hän jäi hyvin yk-

sin, vaille hengellistä kotia ja ystäviä. Se oli ahdistavaa ja

masentavaa aikaa. Sirpa kaipasi jo taivaankotiin, vaikka oli

vasta elämäänsä aloitteleva nuori opiskelija. Kun vatsasai-

raus vei sairaalan leikkaussaliin, Sirpa toivoi jo kuolevansa.

Mutta jälleen puuttui enkeli peliin ja ilmestyi sairaalan sängyn

viereen. Siinä hetkessä elämäntuska otettiin pois.Sirpa ehdot-

ti kuitenkin, että pääsisi jo taivaaseen. "Et voi tulla vielä.

Sinua tarvitaan, kun olet vanhempi."

Kun Sirpa valitteli, että ei osaa mitään, hänelle sanottiin, et-

tei siitä tarvitse välittää. Jumala kouluttaa ja antaa mitä tar-

vitaan. Tuo näky päättyi kun sairaanhoitaja tuli herättelemään.

Maailma tuntui kuin kylmältä pakastearkulta Sirpan herättyä

todellisuuteen sairaalan vuoteella. Silloin hän tajusi, että suh-

de Jeesukseen on kaiken perusta. Jeesus on täynnä rakkautta

ja lämpöä. Ilman Häntä tämä maailma on kolkko ja kylmä paik-

ka, jossa Sirpa ei haluaisi elää.

Sirpa etsi elämäänsä sisältöä ja lähti välillä opiskelemaan filo-

sofiaakin. Ei sekään tyydyttänyt ja korvannut sitä rauhaa,

minkä hän koki Kristuksessa. Etsiskely päättyi lopulta sairas-

vuoteelle, jälleen kerran. Sirpa oli sairastunut tuberkuloosiin.

Hänelle tuli jo hätä, että elämä päättykin tähän, vaikka hän

ei ole vielä saanut olla palvelemassa Herraa, kuten hänelle

oli luvattu. Sairaus voitettiin pitkän hoidon jälkeen. Siitä alkoi

Sirpan elämässä uusi vaihe. Hän täyttyi pian Pyhällä Hengellä

ja sai kasvaa uskossaan ja Jumalan tuntemisessa.

Sirpa luovutti kaiken vallan elämässään Jumalalle ja alkoi ko-

kea sen seurauksena uudenlaista johdatusta. Vaikka vaikeu-

det eivät loppuneetkaan tähän, hänellä oli elämässään nyt

uusi suunta. Se johti hänet mukaan raamattukouluiltoihin ja

One Way Missionin työhön.

Sirpa on ollut kantavia voimia Intian vammaistyössämme. Hel-

mikuussa-04 hän palasi toiselta Intian matkaltaan tiimin kans-

sa, joka oli käynnistämässä vammaistyötämme. Enkeleille tuli

taas töitä, kun Sirpalle alkoi lentokoneessa nousta kova kuume.

Sairaanhoitajan mitatessa seuravana päivänä sairaalassa hä-

nen lämpöään hän luuli, että mittari oli rikki. Lämpöä oli 42,5

astetta.

"Pidä Jeesus kättä mun päälläni", sanoi Sirpa Jeesukselle ko-

van kuumeen kourissa, vajotessaan aina välillä tajuttomuu-

teen. Koko ajan hänellä oli kuitenkin ihana rauha. Jeesus oli

lähellä, sanoi Sirpa jälkeenpäin kokemuksistaan. Sairaus voi-

tettiin ja Sirpa palasi taas uusiin tehtäviinsä One Way Missi-

onissa. "Heti lähden takaisin Intiaan, jos vain Herra tahtoo.

Ei nämä sairaudet minua pysäytä", sanoi Sirpa palattuaan

taas töihin.

Sairaudet ovat auttaneet Sirpaa näkemään Jumalan kirkkau-

den ja pyhyyden. Elämän laaksojen keskellä hän on omakoh-

taisesti saanut kokea, että elämässä ei ole mitään muuta

arvokasta, kuin Jeesuksen rakkaus ja Hänen palvelemisensa.

Monesti hän on sanonut Jumalalle, että on valmis täältä läh

temään, mutta jos elämässä vielä minuakin tarvitaan, palve-

len Jeesusta mielelläni.

                 - Tapani Suonto -