ESIRUKOUSTEN LAPSI EI JOUDU HUKKAAN

Kimmo Sädeaho:

Huono itsetunto ajaa nuoria erilaisiin jengeihin hakemaan

hyväksyntää. Tällainen sairaalloinen alistumisenhalu ja

suorastaan fanaattinen into toimia käskyjen mukaan, voi

ajaa vaikka kuinka mielettömiin tekoihin.

Kun äärettömän karismaattinen johtaja osoittaa suosiotaan

ja samalla vaatii sokeaa tottelemista siteestä on vaikea pääs-

tä irti. Tiedän mistä puhun, olen ollut itse sellaisessa touhus-

sa mukana sanoo Kimmo Sädeaho.

Tie vie

Tulin runsas kaksikymppisenä uskoon ensimmäisen kerran. Rat-

kaisu oli kuitenkin hyvin pinnallinen, enkä kasvanut uskossani

lainkaan. Olin jo ollut nuoruuteni mukana huume ja rock´n´roll

kuvioissa, lähiöissä kasvanut poika. Ystäväpiirissä ei ollut yh-

tään uskovaa, olimme olleet kummajaisia siinä yhteisössä, en-

kä halunnut uskonasioista puhua. Ja kun nyt aloin käydä seu-

rakunnan nuorten joukoissa, törmäsin pinnalliseen ja osin kak-

sinaamaiseenkin elämään , jota jotkut seurakuntanuoret elivät.

Toisaalta petyin, toisaalta se sopi minulle, sillä en itsekkään

ollut valmis antamaan kaikkia ohjaksia elämässäni Jumalalle. Pi-

din tosi kovan kontrollin elämästäni, en päästänyt Jumalaa mu-

kaan kuin joihinkin asioihin. Toisten ihmisten huomio ja hyväk-

syntä oli kaikki kaikessa. Tuolloin myös avioiduin ensimmäisen

kerran. Avioliitto loppui lyhyeen. Perusvirhe jonka tein oli se et-

tä pidin Jumalaa samanlaisena kuin ne uskovat joihin petyin.

Jäin totaalisen yksin, ja oli aika luonnollista luisua pois koko

hengellisestä elämästä. Koin jopa, että maailman porukoissa

ihmiset olivat rehellisempiä, sanoivat suoraan päin naamaa,

mitä ajattelivat.

Näin kertoilee Kimmo Sädeaho, uskovan suvun "musta lammas"

tänään, kun vuosien kovat koulut on koettu. Koulut, joista Kim-

mo kuitenkin sanoo, että tarvitsin niitä. Lyhyen seurakuntavie-

railun jälkeen Kimmo luisui takaisin huumemaailmaan, vaikka pi-

tikin itseään ns. viihdekäyttäjänä. Huumeiden kautta tuli tutuk-

si myös kovamaineinen jengi ja sen armoton maailma. Tuossa

maailmassa tuntui olevan erityistä glamouria, oli mahtavaa

päästä joukkoon, johon kuka tahansa ei niin vain pääsekkään.

Nopeasti kuitenkin tuo glamour katosi, ja jäljelle jäi vain miele-

tön pelolla, väkivallalla, vihalla ja huumeilla hallitseminen, per-

keleellinen valhe.

Tuossa vaiheessa Kimmo oli jo aviossa nykyisen vaimonsa An-

nen kanssa. Heille oli syntynyt myös kaksi suloista poikaa, San-

teri ja Samuel, jotka tänään ovat 5-ja 4-vuotiaita. Sukulaisten

ja ystävien esirukousten ansiosta pääsin etäämmälle niistä ku-

vioista. Koen, että sairastumiseni vakavaan suolistotulehduk-

seen oli Jumalan valitsema tie irrottautua tuosta maailmasta.

Olin käyttökelvoton jengille, mutta en kuitenkaan millään tapaa

jengin petturi. Minusta haluttiin eroon kauniilla tavalla. Silloin o-

lin kuitenkin aivan hukassa, ja huumeiden käyttöni vain koveni.

Myös lastensuojelu astui kuvaan, ja lapsemme huostaanotettin

ensimmäisen kerran. Kun Anne lupautui ottamaan eron minusta,

ja minä luovuin huoltajuudesta, lapset palautettiin takaisin hä-

nelle. Elämä meni syöksykierteessä alaspäin. Olimme kuitenkin

koko ajan Annen kanssa yhdessä, mutta välillämme oli valtape-

liä. Useita kertoja Anne soitti poliisit hakemaan minua. Muistan,

kuinka pihaan ajoi aina kolme tai neljä poliisiautoa, sillä minut o-

li luokiteltu vaaralliseksi kaveriksi. Olin todella laihassa kunnossa,

ja entinen lempinimeni, iso Kimi, kuulosti lähinnä pilalta. Elimme

sellaisessa vaiheessa, että niin kauan kuin emme käytä suonen-

sisäisesti huumeita emme ole narkomaaneja.

Pohjalta on tie vain ylöspäin

Lokakuussa 2002 poliisi haki Kimmon jälleen kerran johonkin kuu-

lusteluun. Anne oli vatsataudissa kotona. Tuolloin lapset vietiin

avohoidon tukitoimenpiteenä lastenkotiin. Kuukauden kuluttua

Anne ja Kimmo saivat häädön vuokrarästien tähden. Kimmo vie-

tiin asunnon tyhjentämisen ajaksi putkaan. Kun hän palasi oli

kaikki omaisuus raahattu ulos lumisateeseen. Siinä tavarat sei-

soivat pihalla lastensängyistä ja leluista lähtien. Näky oli lohdu-

ton. Lähdimme erään ystävän asunnolle Itä-Helsinkiin. Samana

iltana poliisi teki iskun asuntoon ja löysi sieltä amfetamiinia. Mei-

dät vietiin putkaan. Meni aikaa, ennen kuin saimme poliisin usko-

maan, että kyse ei ollut meidän huumeistamme. Kello oli lähellä

puoltayötä, kun matkasimme kohti faijani kotia Espooseen.

Siellä Kimmo ja Anne saivat kertoa koko kurjan tilanteensa Kim-

mon isälle. Isä otti nuoret luokseen ja hän myös johdatti heidät

uskoon, todelliseen rehelliseen ratkaisuun. Isä alkoi myös konk-

reettisesti auttaa Kimmoa ja Annea elämän sotkuun menneiden

lankojen avaamisessa. Suurin takaisku oli se, että samoihin ai-

koihin sosiaaliviranomaiset päättivät kiireellisesti huostaanottaa

lapset. Taistelu poikien takaisin saamiseksi kesti toista vuotta,

ja se oli kipeä ja kova. Kuitenkin Kimmo vakuuttaa, että koulu

oli heille tarpeellinen.

Jumala on ollut uskollinen. On ihmeellistä, ettei tarvitse kantaa

vihaa tai kaunaa ketään kohtaan! Ja koko muutos meissä on ta-

pahtunut uskoontulon myötä. Jumala on parantanut meitä ja pa-

rantaa yhä. Hän on tuonut vapauden ja sen tyydytyksen, jota

olin etsinyt kaikista muista lähteistä. Hän myös vapautti meidät

molemmat kertaheitolla huumeista ja alkoholista, se on aivan ih-

meellistä! Uskon, että Hän voi myös käyttää meitä muiden ihmis-

ten auttajina, kun olemme kokeneet itse niin paljon.

Perhe koossa jälleen

Kun poikien huostaanotto lopulta hallinto-oikeuden päätöksellä

lopetettiin ja pojat kotiutettiin lastenkodista tuntui perheen yh-

teenpaluu suloiselta. Isä ja äiti olivat käyneet koko huostaano-

ton ajan päivittäin katsomassa lapsiaan ja kotiintuloa oli valmis-

teltu. Tänään perhe asuu Espoossa, uskovien ja seurakunnan tu-

ki ovat ne voimavarat, jotka kantavat heitä tavallisen arjen o-

pettelussa.

Tehtävä Jumalalta

Itse asiassa olen aivan lapsesta asti syvällä sisimmässäni tien-

nyt, että Jumala ja Jeesus ovat ne ainoat totuus ja vastaus,

mutta pidin itseäni toivottomana tapauksena, liian pahana kel-

vatakseni Jumalalle. Olen havainnut, että monilla muillakin ihmi-

sillä on sama väärä uskomus, ja erityisesti heitä haluan auttaa.

Kimmo Sädeaho aloitti syyskuussa työt One Way Missionin Per-

jantai-kodilla päihdetyöntekijänä ja valvojana. Kiitos että muis-

tat häntä ja koko heidän pientä perhettään rukouksissasi!

       - Leena Metsämäki -