15  VUODEN MATKA PERJANTAI - KOTIIN

Jaakko Ruotsalon todistus:

 

Jaakon isä kuoli kun poika oli 13-vuotias ja setä johon Jaakko

sen jälkeen turvasi tappoi itsensä kun Jaakko oli 15-vuotias.

12 lapsen äiti jäi ilman puolisoa ja lapset ilman isää. Ei ihme

että Jaakolle jäi pohjaton rakkauden ja hyväksynnän tarve

jota hän yritti täyttää monin eri tavoin.

 

 

 

Pelkäsi ihmisiä ja sain paniikkikohtauksia. Kehitin kaksi pakenemis-

mekanismia: ryyppäämisen tai hullun lailla urheilemisen. Ryyppää-

minen alkoi saada yhä enemmän ja Jaakko oli humalassa sinäkin

iltana vuonna 1989, kun hän sai ensikosketuksen Perjantai-kotiin.

Ne kaappasivat minut jostain asemalta, olivat niin ystävällisiä ja

rakkaudellisia ja halusivat minut sinne PK-iltaan jonne suostuin

lähtemään mukaan. Jaakko vietiin Perjantai-kodille jossa hän söi,

saunoi ja yöpyikin. Ennen kuin lähdin joku kaveri otti nimen ja o-

soitteeni ylös ja tuli myöhemmin kotiinkin käymään. Ja kun Jaakko

keväällä 1989 joutui työsiirtolaan Suomenlinnaan, sama kaveri kä-

vi sielläkin moikkaamassa.

 

Syytön mies vankilaan

 

Sinä aikana Jumala kosketti minua ykskaks niin että valtavan hyvä

olo meni päästä varpaisiin asti. Luulin että olen sekoamassa tai et-

tä kuolen koska näin hyvää oloa ei voi muuten olla. Työsiirtolan jäl-

keen Jaakko Ruotsalo tapasi naisen jonka kanssa hän vuonna 1992

sai lapsen, pojan. Koska molemmilla vanhemmilla oli alkoholiongelmia

poika otettiin huostaan, mutta Jaakko yritti tavata häntä niin usein

kuin mahdollista. Jumalakin veti häntä puoleensa, mutta Jaakko ei

ollut vielä valmis antautumaan kokonaan. Kävin seurakunnissa aina

krapulassa tai humalassa itkemässä, kun selvin päin en uskaltanut.

Ne olivat silti niin rakkaudellisia, että ne koskettivat minua.

 

Jaakolla oli pitkiä raittiitakin kausia, mutta silti hän ei voinut hyvin

aina oli aukko sydämessä. Kun hän taas erään raittiin kauden jäl-

keen ratkesi ryyppäämään, hänen kotinsa täyttyi samanhenkisestä

porukasta ja jossain vaiheessa iltaa yksi miehistä löytyi kuolleena.

Jaakko, syytön mies, joutui kahdeksi kuukaudeksi tutkintovankilaan

ja lukemattomiin kuulusteluihin ja valheenpaljastustesteihin. siellä

mietin omaa elämääni ja poikaani. Ajattelin että mitä järkeä on syn-

tyä elää ja kuolla ja ryypätä siinä välissä. Ei mitään. Sain itseni pol-

villeen ja huusin: Jeesus tässä mä oon, auta mua! Jaakko lupasi

myös että jos hän joskus pääsee vankilasta, hän avaa ensimmäi-

seksi jonkun kirkon oven.

 

Herran hoidossa keittiöissä

 

Kaksi viikkoa myöhemmin Jaakko vapautettiin syyttömänä. Oli helmi-

kuinen pimeä ilta ja kaikkien kirkkojen ovet olivat kiinni. Vasta jon-

kun ajan kuluttua hän muisti lupauksensa ollessaan helluntaiseura-

kunnassa ruokaa hakemassa. Antti Sainio, vankilalähetti, kutsui ko-

koukseen ja muistin että olin luvannut kirkon oven. Kokouksessa ky-

syttiin tahdonko antaa elämäni Jeesukselle ja minä tahdoin ja annoin.

Tämä oli se ovi, joka minun piti avata, että Jeesus Kristus sai tulla

mun elämääni. Helluntaiseurakunnassa Jaakko ensimmäisen kerran

pääsi keittiölle töihin. Seurasi hyvä jakso, Jolloin hän tapasi poikaan-

sa ja sai kokea Jumalan konkreettista huolenpitoa, taloyhtiön roska-

laatikosta hän löysi kaiken sen, mitä oli rukoillut ja mitä tarvitsi asun-

nossaan aina seinäryijyjä ja lasten hengellisiä kasetteja myöten. Hä-

net kastettiin seurakunnan jäseneksi ja vähän ajan päästä hän lähti

KAN-kodille (helluntailainen kristillinen alkoholisti- ja narkomaanikoti).

Sielläkin hänelle löytyi heti töitä, keittiössä.

 

KAN-kodin jälkeen seurasi lukukausi Ison Kirjan raamattukoulussa.

Rukoilin sitä. Kaikki paikat olivat varattuja ja jonotuslistaakin oli, mut-

ta aivan yllättäen tuli peruutuspaikka, jonka sain. Toisen rukousvas-

tauksen antoi sossu, joka maksoi koko raamattukouluni. Tämän jäl-

keen Jaakko oli avaamassa KAN-kontaktikotia Suomussalmella ja siir-

tyi sieltä Pohjanmaalle, jossa paikallinen seurakunta oli juuri aloitta-

massa päiväkeskustoimintaa. Omien kokemustensa ansiosta hän pys-

tyi ymmärtämään ja kohtaamaan ihmisiä, jotka olivat yhtä rikkinäisiä

kuin hän. Näin Jumala meitä käyttää, juuri sellaisena kuin kuin olem-

me. Jumala myös halusi eheyttää minua. Sain Hänen kanssaan käydä

läpi sitä murrosikää, jota en nuorena ehtinyt, kun isä kuoli. Nyt olen

löytänyt Taivaan Isän ja Hän on näyttänyt, kuinka paljon Hän minua

rakastaa.

 

Ympyrä sulkeutuu

 

Runsas vuosi sitten Jaakko koki, että oli aika palata etelään. Hänen

poikansa äiti oli kuollut tänä aikana ja hän halusi viettää enemmän ai-

kaa poikansa kanssa. Minulla on ollut ratkeamisia, mutta ihmeellisesti

Herra on pitänyt kiinni, Hän ei ole koskaan päästänyt irti. Syksyisenä

perjantai iltana Jaakko oli Tikkurilassa, kun eräs nuori nainen tuli ja ky-

syi, saisiko rukoilla Jaakon puolesta. Rukouksen päätteeksi hän hymyi-

li ja sanoi, että sinulle käy vielä hyvin tässä. Äkkiä Jaakon ajatuksiin

nousi se, että oli perjantai ja se merkitsi PK-iltaa. Hän hyppäsi ensim-

mäiseen Helsinkiin menevään junaan ja jo rautatieasemalla häntä oli

"vastassa" PK-vapaaehtoinen, joka kutsui häntä Vanhaan Kirkkoon

kokoukseen. Kirkossa Jaakko tapasi Kimmo Sädeahon ja sen tapaami-

sen seurauksena hän jo samana iltana muutti Perjantai-kodille.

 

Tuli mieleeni että ympyrä on nyt täysi, Jaakko hymyilee. Perjantai-

kodilla sain ensimmäisen syvemmän kontaktin Jumalaan ja nyt pala-

sin takaisin, ja tietysti vielä keittiöön! Kun Jaakko viiden kuukauden

kuluttua rukousvastauksena sai juuri oikeanlaisen asunnon (läheltä

Perjantai-kotia, edullinen vuokra, taivaskanava TV7), hän jatkoi työ-

tään Perjantai-kodin keittiössä. En halunnut katkaista napanuoraani

Perjantai-kotiin, vaan halusin palvella Herraa siellä. Halusin katsoa,

mitä Herra tekee. Omin voimin en halua yrittää enää yhtään. Nyt ru-

kousaiheeni on, että saisin nähdä itseni sellaisena kuin Herra minut

näkee. Tärkeitä raamatunpaikkojani ovat 2Kor.1:3-4 ja Jes. 58:6-11.

Luotan siihen, että Jumala tuntee minut paremmin kuin minä itse.

 

 

               - Hanna Torvalds - Raportti Lehti 1/2006  -