KYÖSTI PELLINEN - JUMALAN PELTOMIES

Kyösti Pellinen on tullut aktiivisesti mukaan One Way

Missionin toimintaan muutettuaan viime vuonna Hel-

sinkiin. Moniin elämän kouluihin kuuluvat mm. vuodet

lähetystyössä Afrikassa.

Löytöjä

Kun Jeesus vertaa syntistä naista ja fariseusta toisiinsa,

ajattelemme usein, että en minä ole tuollainen fariseus,

mutta en ole tietenkään tuo syntinen nainenkaan. Mutta

jompia kumpia me olemme, kolmatta ihmistyyppiä ei tuo-

da esiin - sitä, jollaiseksi me itsemme kuvittelemme! Sama

pätee tuhlaajapoikavertaukseenkin, kolmatta veljeä tuh-

laajapojan ja vanhemman veljen rinnalla ei ole! Kun kado-

tamme armon tarpeemme, luisumme huomaamattamme

tuomitsijoiksi ja kriitikoiksi.

Näin herättelee kuulijan piintyneitä ajatuksia pastori, lä-

hetystyöntekijä Kyösti Pellinen. Vaikka sanoma armosta

onkin Kyösti Pelliselle rakas, hän ei kuitenkaan halua kau-

pitella ihmiselle armoa, joka sekoitetaan velttoon elämään

ja haluttomuuteen seurata Kristusta kokosydämisesti.

Luulen, että ihmiset eivät opetuksesta huolimatta aina

löydä armon sanomaa voimakseen, koska he eivät tunne

itseään, kuultu sana ei tule lihaksi heidän elämässään.

Risti kuuluu selvästi yhteen armon kanssa. Risti on suu-

rin armon osoitus, se yhdistää opetuslapsen mestariinsa!

Kyösti Pellinen oli perheineen vuosina 1976-87 lähetys-

työssä Keniassa ja Tansaniassa. Tämänhetkisinä elä-

mänsä ykkösasioina hän pitää toisten kristittyjen roh-

kaisemista ja varustamista lähtemään evankeliumin asialle

niin kotimaassa kuin aina lähetyskentälle saakka.

Nuorten, ja tietysti vanhempienkin ihmisten, olisi saata-

va selkeä näky, ja sitten Pyhän Hengen voima toteuttaa

saamansa tehtävä! Sitoutumattomuus ja uskollisuuden

puute vievät perustan juurtumiselta Kristukseen! Jumalan

läsnäolo ei tule millään hokaus pokkaus -konstilla. Vain

kasvukipujen kautta yhteys Jeesukseen syvenee.

Herra kysyy meiltä uskollisuutta ja haluamme kantaa ris-

tiämme joka päivä. Jos emme siihen suostu, saamme teh-

dä vaikka mitä, ja vain todeta, että Jumalan läsnäolo ja

rauha eivät siltikään seuraa meitä.

Mies, kitara ja Kirja

Pikkuisena poikana Kyösti ajatteli, että hänestä tulee jo-

takin suurta. Kun taiteellisen pojan musiikkilahjat pääsivät

käyttöön, ja poikaa vietiin tanssilavalta toiselle tanssior-

kesterin laulusolistina Henry Theelin parina, ja sitten myö-

hemmin huippukitaristina maailmankuulujen klassisen kitaran

taitajien rinnalla, Kyöstistä oli tullutkin jo aika ‘suuri’. Sa-

maa menestystä kertoivat myös Kyöstin kappaleen valinta

radion vuoden -65 parhaaksi kotimaiseksi soitinesitykseksi,

sekä suurkiertue ympäri Suomea Viljo Vesterisen yhtyeessä.

Mutta silloin alkoivat uskovan äidin ‘suuren’ pojan vaikeu-

det: soittajan sormi halvaantui osittain ja niska äityi niin

pahaksi, että pään kääntäminen tuotti tuskaa. Lääkäri an-

toi Kyöstille karun diagnoosin: parin viikon päästä konser-

tit ovat ohi. Kyösti lähti rauhoittumaan äitinsä luo Ruoko-

lahdelle. Äiti näki masentuneen poikansa ja tarjosi tälle

ukin vanhaa Raamattua. Kyösti avasi kirjan umpimähkään,

jolloin katse iskeytyi sanoihin: "Minun rauhani minä annan

teille." Rauhan, juuri sitä Kyösti kaipasikin.

Hän oli täynnä tuskaa ja pelkoa siitä, kuinka hän elättäisi

perheensä, jos soittaminen loppuisi. Kitaransoittohan oli

asia, jolle hän oli uhrannut elämänsä. Niinpä Kyösti rukoili

yksin huoneessaan Jeesusta elämäänsä ja pyysi syntejään

anteeksi. Seuraavana yönä hän heräsi klo 02.30, ja sai

kokea ihmeellisen Jeesuksen rakkauden, hän tiesi saaneen-

sa syntinsä anteeksi. Sama toistui kolmena seuraavanakin

yönä, ja aina tarkasti samaan aikaan. Kyösti tunsi olevan-

sa Jumalan sylissä hoidettavana.

Näkyjen mies

Uskonelämän alusta saakka Kyöstiä on ohjattu näkyjen ja

unien kautta. Myös lähetystyöhön lähtö sai alkunsa näys-

tä. Vasta hiljattain uskoon tullut Kyösti näki kartan, jonka

keskellä oli suuri järvi, ja kultaisesta torvesta kuului ääni:

"Sinä tulet olemaan raamattukoulun rehtori." Kyösti luuli

paikkaa ensin Israeliksi ja järveä Gennesaretiksi, mutta ta-

jusi myöhemmin kyseessä olleen Afrikan mantereella olevan

Victoria-järven alueen.

Vuonna -76 Kyösti lähti Helsingin Siion-srk:n valtuutta-

mana kohti Keniaa tutkailemaan, löytyisikö Jumalan tar-

koittama paikka niin, että myöhemmin uskoon tullut Raili

vaimo ja lapset, Mika ja Hannele, voisivat tulla perässä.

Ja löytyihän se, kahden kuukauden kuluttua koko perhe

oli yhdessä Keniassa. Raamattukoulua oli rakennettu

juuri silloin vuonna -72, kun Kyösti oli nähnyt ensimmäi-

sen näkynsä työstä!

Jännittävät Afrikan vuodet

Vuotemme Keniassa ja myöhemmin Tansaniassa rajaseu-

duilla olivat täynnä jännitystä. Ryöstöjoukot kulkivat jat-

kuvasti ympäriinsä, ja ne tappoivat kenet vaan ryöstö-

saaliin tähden. Jumala oli luvannut meille kuitenkin varj-

elusta ja suojelusta jo Suomessa, ja samoin hän vakuutti

monella tapaa Afrikassakin, että meidän ei tarvitse pelätä.

Varjelus oli ihmeellistä, vain Jumala saattoi sen tehdä,

ympärillä kun tapahtui muille ulkomaalaisillekin mitä vain!

Saimme itsekin osamme sairauksista, jotka Afrikassa vai-

vaavat lähes kaikkia.

AIDS:in kärsimys onkin sitten luku sinänsä. Kokonainen ky-

läkin saattoi olla niin, ettei siellä ollut elossa yhtään ai-

kuista! Oma apulaisemmekin, nuori opettaja, on myö-

hemmin kuollut, samoin kuin koko hänen perhekuntansa,

AIDS:iin. Jumala puhui minulle ennen kuin AIDS kunnolla

räjähti, että Hän on laskemassa vihansa maan päälle.

Mutta minua Hän kehotti julistamaan evankeliumia. Ta-

jusin myöhemmin, että AIDS on yksi niistä kurituksista,

jotka kohtaavat kansoja.

Vastapainona toki näimme paljon Jumalan voimaa, us-

koontuloja ja fyysisiä parantumisia. Uusia seurakuntia

perustettiin Tansaniaankin Ugandan ja Ruandan viereisille

rajaseuduille useita. Alueelle tuli myöhemmin paljon pako-

laisia Ruandasta, juuri niillä seuduilla saimme tehdä työtä.

Taivaallinen evankeliumi

Minulla oli valtava halu saada itsekin teologista koulutusta,

olinhan raamattukoulun vetäjänä. Sain amerikkalaisilta lä-

hetystyöntekijöiltä kirjoja ja kursseja, joita aioin suorittaa,

mutta Jumala sanoi minulle yhtenä yönä sanan ‘evankeliumi’.

Silloin aloin syvemmin tajuta, että minun tehtäväni oli py-

syttäytyä ennen kaikkea evankeliumin ilosanomassa ja kou-

luttaa muitakin viemään eteenpäin sanomaa Jeesuksen täy-

dellisestä sovitustyöstä. Evankeliumin aarteet ovat niin

ihanat, että kaikki muu tuntuu sen rinnalla toisarvoiselta.

Tultuamme kotiin Afrikasta pääsimme palvelemaan Karkkilan

Helluntaiseurakuntaa. Siellä ollessamme kaksi vanhimmisto-

veljeä siirtyi täältä ajasta Taivaan kotiin. Sen jälkeen niin

sydämeeni kuin sanomaanikin on tullut voimakkaasti uusi

dimensio, nimittäin Taivaan ulottuvuus.

Taivas on todellisuutta, siitä tahdon julistaa. Ilmestyskirjan

sanomakin on avautunut aivan uudella tavalla. Taivaallinen

kirkkaus pyrkii lyömään kaiken läpi, sitä haluan välittää muil-

lekin.

                - Leena Metsämäki -