HERRA ANTAA VOIMAA

Seppo Nuutinen todistaa:

Olen syntynyt Kuusjärvellä, Joensuun lähellä. Olin vain

pari vuotias kun muutimme Kirkkonummelle. Meillä oli aika

iso perhe, yhteensä meitä lapsia oli seitsemän, joista kak-

si broidia ja systeri on vielä elossa.

Elämämme oli aika vaikeaa, isä joi ja oli pelottava aina kun

oli humalassa. Lopulta vanhemmat sitten erosivat ja sosi-

aalilautakunta haki meidät lapset lastenkotiin. Muistan, et-

ten olisi millään tahtonut mennä sinne, meidät taidettiin vie-

dä ihan väkisin Seppo kertoo tapahtumista, joista lienee

jäänyt haavoja miehen sydämeen.

Koulunkäynti

No kouluja en ole paljon käynyt. Suoritin peruskoulun mutta

ammattikoulu jäi kesken. Levyseppähitsaajan kurssin kuiten-

kin kävin. Tittelini voisi olla vaikkapa hitsaaja. Kävi nimittäin

niin että jouduin jo 16-vuotiaana tutkinta vankeuteen, joten

koulun käynnit keskeytyivät. Kyseessä taisi olla jokin omai-

suusrikos. Niitä rikoksia tuli sitten tehdyksi vähän enemmän-

kin.

Vankilavuodet

Kyllä voi sanoa, että olin vankilassa ensi kerrasta aina yh-

teensä n. 16 vuoden ajan. Hän on lusinut pääasiassa omai-

suusrikoksista, mutta on niitä ollut muitakin. Rikoksia on teh-

ty niin humalassa kuin selvinkin päin, viinan myynnistä pe-

tokseen, kaikenlaista. Olin kyllä aika paatuneessa tilassa.

Vankila oli tavallaan ainoa kotini Seppo kertoo.

Muutos

Jo vuonna 1979 etsin Jumalaa, mutta silloin päätökseni ei

vielä kestänyt. En silloin ymmärtänyt mitään Jumalan armos-

ta. Siitä kuluikin sitten vielä 21 vuotta. Tein vihdoin uskon-

ratkaisun tammikuussa 2000. Rukoilin useita kuukausia, että

Herra pelastaisi syntisen ihmisen ja armahtaisi. Olin siis pääs-

syt vankilasta ja asuin viimeksi vieraskodissa, "Nupiksessa"

Pursimiehenkadun asuntolassa. Olin alkanut käydä Helsingin

Samarian Leipäkirkossa, joka tuolloin sijaitsi Albertinkadulla.

Uskonratkaisu

Olin käynyt muutamia kuukausia Leipäkirkossa. Elämässäni ei

ollut juuri kehumista ja halusin muuttua. Eräänä päivänä pää-

tin yksinkertaisesti luovuttaa elämäni Jeesukselle. Olin silloin

kadulla, Albertinkadulla, aivan silloisen leipäkirkon lähellä. Kä-

velin sitten takaisin asuntolaan. Seuraavana päivänä menin

leipäkirkkoon ja vasta silloin kerroin toisille uskonratkaisustani.

Siellä oli paikalla ainakin Pasasen Jari, Timo Nyman ja Isokan-

kaan Pertti. Leipäkirkossa sain vahvistua uskossani.

Suora kysymys

Ei mennyt kuin muutama päivä, niin tunsin, kuinka Pyhä Hen-

ki alkoi puhua. Mietin mielessäni sitä kysymystä, että onko

tupakanpoltto syntiä. Ajattelin kysyä asiaa suoraan Jumalal-

ta, joten rukoilin illalla. Sain Häneltä vastauksen, että tupa-

kointi on väärin. Jätin asian Jumalalle ja asetin röökit pöytä-

laatikkoon. Pyysin, että Hän antaa Jeesuksen nimessä minulle

voimaa. Ajattelin, että ellei voimaa tule, niin jatkan tupakan

polttamista. Jumala näkee ajatuksetkin. Kun sitten aamulla

heräsin, mietin, että tekeekö minun mieli.... Ei, enää ei teh-

nyt mieli tupakkaa, Seppo muistelee jopa hieman huvittunee-

na viiden vuoden takaisia asioita.

Maltillisia mielipiteitä

Seppo pääsi eroon tupakasta uskomattoman helposti. Keskus-

telumme lomassa hän hieman vakavaan tyyliinsä pohtii asiaa

toisesta näkökulmasta: Onhan niitä monia sellaisiakin kristit-

tyjä, jotka tupakoivat. Minun kohdallani vain tapahtui näin.

Keskustelumme edetessä voin havaita että mies vaikuttaa

rauhalliselta ja harkitsevaiselta. Sivuutamme aiheen. Seppo

kertoo myös iloisista asioista. Menneitä ei kuitenkaan voi täy-

sin pyyhkiä pois. Hän toteaa hillitysti: "Kyllä siinä on Herral-

lakin töitä, ennen kuin ihmisestä tulee täysin tasapainoinen."

Suunta parempaan

Olen asunut Samarian tukiasunnossa pian viisi vuotta. Asun-

toni ei ole suuri, mutta olen siihen ihan tyytyväinen. Se on

yksiö ja siinä on pieni keittiötila. Vapaaehtoistyö on siitä mu-

kavaa, että on riittävästi. Toimin myyjänä täällä Sturenka-

dun Samaria-shopissa yhdessä Iidan kanssa. Iida on autta-

nut minua paljon ja yhteistyö sujuu ihan hyvin. Olen onnistu-

nut selvittämään rahaasiani, sakot ym. olen maksanut.

Raittiita vuosia

Minulla menee aika hyvin, paremmin ainakin kuin koskaan en-

nen. Nämä viisi vuotta ovat olleet ihan parasta aikaa minun

elämässäni. Jos niitä haavoja on alkanut tulla ihan lapsuudes-

ta asti, täytyy kasvamista tapahtua aika paljon. Alkoholi pi-

lasi hänen elämässään monta asiaa ja oli osallisena moniin

vääriin ratkaisuihin. Seppo itse ei puolustele tekojaan eikä

hän kaikkia tekojaan voi pistää humalan syyksi. Mies on kii-

ollinen siitä, että on selvinnyt vaarallisesta puukotuksesta-

kin hengissä. Vuoden 1976 tapauksesta muistuttaa Sepon

rinnassa vieläkin pitkä arpi. Silloinkin hänellä oli varjelusta.

Raitis Seppo tahtoo tänään pitää jalat tukevasti maassa.

Usko

Herra kyllä kasvattaa ja hioo. Uskon, ettei Jumala ole tarkoit-

tanut meistä superihmisiä, vaan tasapainoisia ja normaaleja

ihmisiä.bOlisi hyvä, että voisimme elää Jumalan kirkkauden

kiitokseksi, niin että kunnia tulisi aina Hänelle.

Harrastukset

Seppo on harrastanut liikuntaa, lenkkeilyä ja painonnostoakin

erityisesti vankilavuosinaan. Hän tekee viiden kilometrin lenk-

kejä aina silloin tällöin. Lenkkikavereita ei yleensä ole mutta

juoksu sujuukin ehkä parhaiten aivan yksin. Poikamiehenä py-

synyt Seppo ei hae aktiivisesti seuraa. Pitäisi käydä niin että

Herra johdattaisi minulle sellaisen vaimon joka käy lenkillä.

Herra johdattaa jos se on Hänen tahtonsa, mies toteaa. Voi-

han olla että Jumalan tahto on että elän yksin.

Lukeminen on Sepolle myös tärkeää. Hän lukee pääasiassa

hengellistä ja rakentavaa kirjallisuutta. En ole mikään musiik-

kimies. Vaikka ääntä olisikin niin ei ole sitten tuota nuottikor-

vaa hän veistelee. Rytmitaju minulla onneksi on hyvä.

Hiljalleen tasapainoon

Ruotsiin muuttanutta äitiään Seppo on tavannut viimeksi ke-

sällä. Isä on haudattu Honkanummen hautausmaalle, Seppo

osallistui hautajaisiin vuonna-80. Olen antanut hänelle an-

teeksi, mutta en erityisemmin halua muistaa niitä aikoja.

Vankilastakaan ei ole jäänyt ystäviä, en ole liiemmin veljeillyt

siellä kenenkään kanssa. Herha on varjellut ainakin toistaisek-

si. On hyvä että olen vielä työkykyinen, työpanostani tarvi-

taan eikä minulla ole fyysisiä sairauksia. Henkisellä puolella on

vielä tehtävää, mutta paljon on Jeesus pystynyt jo tekemään.

Rauhallisen oloinen Seppo paljastaa olleensa aina jännittäjä-

tyyppi. Herra antaa minulle voimaa tähänkin tilanteeseen.

       - Sari Brandt - Samaria Lehti  1/2005 -