JEESUS TULI JA LAITTOI ELÄMÄNI KUNTOON

Kirsi Niemen todistus:

Haluan kertoa mitä Jeesus on tehnyt minulle, ja mitä kaikkea

olen käynyt läpi ennen kuin löysin tieni Jeesuksen luokse.

Tulen hyvin rikkinäisestä taustasta. Lapsuudessa koin paljon ra-

jan ylityksiä useilla eri tasoilla. Elämäni rakentui sen varaan, mitä

minulla lapsuudessa oli, ja mitä ei ollut. Minusta tuli hyvin kapinal-

linen. Oli vaikeaa koulussa. Oli paha olla koko ajan. Seurauksena

oli, että aloin toimia itseäni vastaan. Elämäni ajautui väärille urille:

alkoholin käyttö alkoi 10-vuotiaana, tupakointi 11-vuotiaana.

13-vuotiaana alkoivat seurustelusuhteet vastakkaisen sukupuolen

kanssa, sekä kotoa karkailut.

Aloitin hengellisen etsintäni 24-vuotiaana. Halusin tietää, mikä tar-

koitus on ihmisen elämällä: pelkkää sisäistä kidutustako ja miksi?

Menin mukaan okkultismiin ja kokeilin kaikkea mahdollista noin nel-

jän vuoden ajan. Apua pahaan oloon ei löytynyt, päinvastoin, pel-

kotilat vain pahenivat, joten lopetin käynnit istunnoissa. (Jäin ast-

rologiaan koukkuun, se jäi vasta kun löysin Jeesuksen ja opetuksen

kautta tulin tietämään, että se on Jumalalle iljetys. Kiitos Herralle!

Äitini kuoli yllättäen ollessani 29-vuotias, samaan aikaan menetin

myös asuntoni sekä liikeyritykseni. Alkoi lopullinen alamäki elämäs-

säni. (Huomasin jälkeenpäin, että olin korottanut äitini Jeesuksen

paikalle, Jeesukselle ei ollut tilaa sydämessäni, eikä elämässäni.)

Napanuora äitiin katkesi kuoleman kautta ja nostatti pintaan kaikki

unholaan painetut lapsuusmuistot. Se teki kipeää ja syvältä. Pake-

nin ahdistustani seuraelämään sekä alkoholiin, jonka seurauksena

tilanteeni paheni, lopulta en jaksanut enää "juhlimisen" jälkeisiä

fyysisiä ja moraalisia krapuloita. Makasin kotona useita kuukausia

masentuneena.

Oli tulossa toinen Joulu äidin kuoleman jälkeen v.1993. Pestauduin

töihin erääseen täysihoitolaan emännäksi. Tarjosin paluukyydin au-

tossani parille joulun viettäjälle ja silloin Jumala puuttui elämääni

ensimmäisen kerran hyvin konkreettisella tavalla. Ajelimme Tapanin-

päivän iltana Karjalohjalta kohti Helsinkiä musiikkia kuunnellen ja ru-

patellen. Yhtäkkiä vieressäni istuva nainen alkoi puhua minulle voi-

malla ja auktoriteetilla (jota en hänellä aiemmin huomannut olevan)

elämäni kipeimmistä ja vaikeimmista asioista, asioista, joita hän ei

luonnollisesti voinut tietää. Ihmettelin, kun hän ei edes tiedä noita

asioita minusta ja silti puhuu, että mitä tämä oikein on? Hän palautui

välillä normaaliksi, ja ihmetteli itsekin, miten sellaista puhetta tuli

hänen suustaan. Hän vakuutteli, ettei itsekään tiennyt, mikä hä-

neen meni. Suhtauduin hyvin epäilevästi. Ajattelin, että en halua

olla missään tekemisissä noin sekaisin olevan ihmisen kanssa.

Puhetta tuli hänen suustaan useaan otteeseen ja oloni muuttui yhä

tukalammaksi. Lopuksi hän sanoi: "Kuule Kirsi, voisitko nöyrtyä Ju-

malan edessä ja rukoilla, että hän muuttaisi elämäsi? Katso elämää-

si taaksepäin, etkö huomaa, että sama kela pyörii ja toistuu koko

ajan, etkö jo usko, että et pysty itse elämääsi muuttamaan?"

Puhe kolahti ylpeyteeni, jonka ytimessä asui omavoimaisuus ja ra-

kentamani suojavarustukset alkoivat murtua. Tiesin, että tämä puhe

tulee Jumalalta. Sanoin että haluan miettiä asiaa rauhassa kotona.

Jumala sanoi vielä: "Saat 48 tuntia aikaa miettiä, sitten tulee tehdä

ratkaisu." Siihen loppui puhuttelu. Olimme molemmat sekavissa aja-

tuksissa, emmekä juuri puhuneet. Vein Hannan kotiin ja kotiuduin it-

sekin. Aloin välittömästi laskea kustannuksia ja totesin, etten mis-

sään tapauksessa haluaisi tulla uskoon, se olisi liian nöyryyttävää,

sydämeni pohjalla kuitenkin tiesin, etten voisi antaa kutsun mennä

ohi.

Juuri ennen määräajan umpeutumista luovutin elämäni Jumalalle.

Synnyin uudesti ylhäältä ja Pyhä Henki tuli minuun asumaan. Hän

nosti painavan taakan harteiltani ja tunsin miten oloni keveni. Itkin

kuin pieni lapsi. En tuntenut muita uskovia, joten lähdin etsimään

heitä, sekä hengellistä kotia itselleni. Pian totesin, että uskovat joi-

hin tutustuin, elivät niin kuin minä ennen uskoontuloani. Olin Hyvin

pettynyt. Tällaistako uskovienkin elämä on? Tällaista elämää osasin

viettää ilman Jeesustakin. Lopulta ajattelin, että olinpa lapsellinen,

kun kuvittelin, että kaikki muuttuisi paremmaksi uskoon tulon myötä.

Päädyin siihen, että sellaista ei ole olemassakaan.

Elämäni jatkoi almäkeään v.1995 sairastuin niin rajuun paniikkihäiri-

öön, että se hallitsi koko elämääni. Olin uupunut, masentunut ja erit-

täin ahdistunut. Suurin osa ajastani meni nukkumiseen, itse asiassa

halusin kuolla. Itsetuhoajatukset tulivat niin vahvoiksi että hakeuduin

mielenterveystoimistoon potilaaksi. Sain lääkityksen.

Olin vuoden sairaslomalla, sitten Kela määräsi minut täydelliseen ter-

veydentila ja työkykyarvioon, joka tapahtui Lapilahden sairaalassa.

Tutkimuksen seurauksena romahdin lopullisesti ja kirjoittauduin sairaa-

laan sisään. Tutkimustulokset osoittivat, että persoonallisuuteni oli

hajonnut varhaislapsuudessa erittäin pahasti moneen osaan, ja ettei

olisi odotettavissa muutosta parempaan. Psykiatrian erikoislääkärillä

ei ollut yhtään ennakkotapausta siitä, että joku olisi parantunut täl-

laisista sisäisistä vammoista ja palautunut normaaliin elämään. Elä-

mistä voisi yrittää helpottaa mahdollisen sopivalla lääkityksellä ja elä

mällä päivän kerrallaan. Hoitopaikaksi suunniteltiin Hesperian sairaalan

suljettua osastoa. Joten siis, HYVÄSTI ELÄMÄ!

Olin kuukauden Lapinlahdessa ja juuri ennen siirtoa Hesperiaan päätin,

että nyt riittää tällaista elämää en halua elää. Otin hiusveitsen ja me-

nin vessaan viiltämään ranteet ja kyynärtaipeet auki. Halusin vuotaa

kuiviin ja kuolla. Yhtäkkiä verentulo lakkasi, ei siis onnistunut. Siivosin

itseni ja menin ulos (olin avo-osastolla vielä, joten pääsin vapaasti läh-

temään). Käynnistin autoni, joka oli sairaalan parkkipaikalla ja rakensin

pakokaasuteltan. Makasin maassa pakoputken alla odottaen että kaikki

olisi pian ohi. Minulle ei tapahtunut mitään, paitsi että kasvot ja vaat-

teet mustuivat pakokaasusta.

Olin raivoissani. Seuraavana päivänä lähdin kotiin. Päätin, että nyt se

onnistuu. Toimin pakon ajamana pystymättä itse vastustamaan sitä

mitä olin tekemässä. Ajatuksiin tunkeutui houkuttelevia sanoja: pian

se on ohi, pääset eroon tästä kaikesta, pääset sinne missä äitisi on,

pääset Jeesuksen luo, ei ole mitään syytä jatkaa tällaista elämää jne.

(Vuotta myöhemmin näin rukouksessa juuri tämän tilanteen, siinä n.

20 cm:n mittainen valehtelija istui olkapäälläni ja puhui ajatuksiini noita

asioita.) Otin kuolettavan annoksen unilääkkeitä ja litran väkevää alko-

holia.

Juuri ennen kuin menetin tajuntani, sisältäni nousi huuto: JEESUS AUTA!

Tunsin vatsani pohjassa tuskallisen kouristuksen ja havahduin hereille.

Katsoin itseäni, minulla ei ollut kehoa. Ympärilläni oli joukko demoneita,

jotka olivat viemässä sieluani. Tajusin kristallin kirkkaasti, etten ollut

menossa Jeesuksen luo, vaan juuri sille väärälle puolelle. Tajusin myös,

että minua oli petetty ja tämä olisi lopullista. Huusin kauhunsekaista

huutoa niin paljon kuin suustani lähti.

Sitten tuli Jeesus. Hän tuli ja demonit pakenivat Hänen kirkkauttaan.

Jeesus ympäröi minut rakkaudellaan ja lohdutuksellaan. Sain levätä

Hänen kirkkautensa lempeässä syleilyssä. Hän kertoi minulle kuka minä

olen ja sen, miten arvokas, ainutlaatuinen, tärkeä ja rakas olen Juma-

lalle. (Se ei ollut koskaan aikaisemmin tullut mieleeni). Uskoin sen, ja se

tuntui ihanalta! Jeesus kertoi elämästäni ja tehtävästäni maan päällä:

"Tehtävääsi ei voi suorittaa kukaan muu kuin sinä. Vain sinulla on juuri

ne kokemukset, joita tarvitaan siihen mitä työsi tulee olemaan." Minä

ymmärsin sen ja lupasin tehdä parhaani. (Halusin jäädä Jeesuksen luo,

mutta ymmärsin, että tehtävä on tärkeä ja saisinhan viettää ikuisuuden

Hänen kanssaan.) Jeesus puhui minulle myös sanoja joita ei ihmiskieli

voi ilmaista, salaisuuksia taivaan kielellä.

Kolmen vuorokauden kuluttua tulin takaisin kehooni. Heräsin Meilahden

sairaalan ensiapu poliklinikalta. En tiedä miten olin sinne päätynyt Jee-

sus sen tietää ja se riittää minulle. Hän piti huolen, että sain asianmu-

kaista hoitoa kun palasin kehooni, Hän on luotettava. Oli hankala ja

tukala olla jälleen kehossa taivaallisen kokemuksen jälkeen. Soitin usko-

valle ystävälleni ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hän rukoili puolestani

välittömästi puhelimessa ja tukala olo alkoi väistyä. Jumalan valo alkoi

paistamaan elämääni. Hän kutsui ystäviä koolle rukoilemaan asiani puo-

lesta ja Jumala antoi heille yksityiskohtaiset ohjeet miten toimia.

Jumala oli luvannut parantaa minut kahdeksassa viikossa ehtona oli,

että antaisin koko elämäni hallinnan hänen käsiinsä. Edessäni oli va-

linta vanhan ja uuden elämän välillä. Joko kivulias "amputaatio" an-

teeksianto ja terveys tai omat mielipiteet, katkeruus ja loputon lääke

ja mielisairaala kierre. Päätin nöyrtyä ja antaa itseni kokonaan Juma-

lalle.

Minut haettiin  sairaalasta ja pääsin erään sisaren luo asumaan ja toi-

pumaan. Heitin reseptit takkaan ja otin uskossa vastaan paranemisen.

En ole tarvinnut lääkkeitä, paniikkikohtaukset, ahdistus ja masennus

ovat väistyneet elämästäni lopullisesti. Myös synnynnäisesti vialliset

munasarjani paranivat, en ole enää tarvinnut hormoonihoitoa myös

kuukautiset ovat olleet normaalit. Kunnia Jumalalle! Sanouduin siis irti

vanhasta elämästäni, lopetin psykoterapian ja kaiken avun hakemisen

muualta kuin Jumalalta. Hän piti lupauksensa ja paransi minut. JUMALA
ON USKOLLINEN !!!

Ystäväni veivät minua hengellisiin tilaisuuksiin niin usein kuin mahdollista

ja sain vapautua myös pahoista hengistä. KUNNIA JUMALALLE !!!

Ilman vapautumista en olisi päässyt hengelliseen kasvuun. Henkivallat

sitoivat ja estivät hengellisen eteenpäin menon. Riivaajien ulosajamisista

puhutaan melko vähän ja se on monille uskoville "tabu". Jeesus antoi

itse esimerkin riivaajien ulosajamisesta. Hänen nimessään on auktori-

teetti jolle riivaajat ovat alamaiset. Saamme palvella myös tällä alueella

Kristuksen ruumiin tosi parhaaksi.

Haluan olla valmis Jumalan leikkaus pöydälle kun Hän haluaa työstää

jotain asiaa minussa. Kivutonta se ei ole ja toisinaan se myös näkyy

ja kuuluu. En silti estele vaan haluan suostua siihenkin sillä tiedän että

Jumala ei tee virheitä. Olen tänä päivänä täysin eri ihminen kuin ennen.

Rakastan Jeesusta enemmän ja enemmän mitä syvemmin opin Hänet

tuntemaan. Jeesus tuli ja laittoi elämäni kuntoon. Luotan Häneen täy-

dellisesti.

       - Kirsi Niemi -