TÄRKEINTÄ ON JEESUKSEN TUNTEMINEN

Leena Metsämäki:

Leena Metsämäen ääni on tuttu niin One Way Missionin radio-ohjelmista kuin PK-iltojen juonnosta. Pitkäaikainen mukanaolo työssä on johtanut sellaistenkin leivisköjen löytymiseen, joita hän ei tiennyt itsellänsä olevan. Erityisenä sydämen asiana hänellä on ollut alusta asti ihmisten kohtaaminen kasvotusten katupartiossa.

Leenan lapsuus kului maalaistalon miljöössä Kauhavalla. Hän on nuorin perheen kolmesta lapsesta. Hänellä itsellään on kuva, että hän oli iloinen pieni tyttö. Varhain alkanut murrosikä ja sen mukanaan tuoma ahdistus oli tälle suuri kontrasti.

Kun opiskelin 21-vuotiaana Helsingissä toista vuotta maa- ja metsätieteellisessä, olin nuoruudestani huolimatta kokenut tosi paljon. Elämä ja sen kolhut olivat jättäneet sisimpään kyynisyyden, jota kuvasivat hyvin monet Juicen laulut.

Muistan, kuinka varsinkin sunnuntai-iltapäivät, jolloin aurinko paistoi sisään ikkunasta, saivat minut kokemaan epätoivoa ja tyhjyyttä. Kaiken tämän keskellä minulla oli voimakas totuuden jano. Jokin uuden seurustelusuhteen syntyminen saattoi antaa hetkeksi tunteen elämän mielekkyydestä, kunnes toivottomuus taas valtasi minut.

Johdatus

Toukokuussa 1984 olin tulossa iltatorilta, kun törmäsin Esplanadin puistossa Pk-kampanjan evankelioimisryhmään. Kun katselin heitä, näin sen puhtauden ja rakkauden, joka itseltäni puuttui. Imu oli aivan valtava, mutta pelkäsin, että jos teen tällaisen ratkaisun, se ei tule kestämään.

Ryhmässä mukana ollut Teppo Heiskanen tuli juttelemaan Leenan kanssa. Hän kysyi Leenalta, onko hän miettinyt uskon asioita. Leenan opiskelukavereiden keskuudessa Viikissä oli tuohon aikaan herätystä. Oli hän rukoillutkin ja puhunut Jumalan kaipuustaan eräälle ystävälleen. Hänellä oli kuitenkin sellainen kuva, että uskovilla on jokin erityinen luonteen lujuus, jonka hän tiesi itseltään puuttuvan.

Sanoin Tepolle, että kun tunteet tulevat ja menevät, en oikein tiedä, onko minusta siihen. Teppo sanoi, että kysymys on ennen muuta tahdon ratkaisusta. Kun sanon Jeesukselle kyllä, Raamattu lupaa, että Jumala itse uudestisynnyttää minut ja antaa myös tarvittavan voiman.

Päässäni käytiin hillitöntä taistelua. Mietin, että jos tämä mies ei puhu totta ja hyppään, eikä Jumala otakaan vastaan, mitä mä sitten teen. Lähdin Vanhaan kirkkoon näiden ryhmäläisten kanssa. Se oli ihan PK-työn alkuvaihetta.

Leena kertoo itkeneensä koko kirkkotilaisuuden ajan. Tilaisuuden lopussa, alttarikutsun aikana hänen ratkaisunsa sinetöitiin. Tullessaan myöhään illalla kotiin hän sanoi opiskelukavereilleen käyneensä hengellisessä tilaisuudessa, mutta epävarmuus oli vielä liian suuri tunnustaa tulleensa uskoon.

Seuraavan viikon aikana hän kuitenkin huomasi, että Raamattu aukesi aivan uudella tavalla. Sen salaisuus alkoi elää Leenalle. Saman viikon torstaina hän pyysi Jumalalta apua, mikäli tämä haluaa hänen olevan uskossa.

Menin keskustaan bussilla. Rautatieasemalla oli jälleen uskovien ryhmä, tällä kertaa Saalem-seurakunnasta, laulamassa Jeesuksesta. Kun olin kertonut heille tilanteeni, he rukoilivat puolestani. Se oli aika hullu tilanne, kun polvistuin siihen rautatientorille.

En tiedä, mitä siinä teologisesti tapahtui, mutta sain sellaisen puhtauden ja ilon, joka minulla oli ollut joskus lapsuudessani. Kun palasin tämän jälkeen kämpille, sanoin heti kaikille, että olen tullut uskoon. Tupakkakin jäi saman tien.

Ensirakkaus

En tuntenut uskovia Helsingissä ja Perjantai Kristukselle oli kesätauolla. Teppo Heiskanen oli antanut minulle puhelinnumeronsa ja soitin hänelle. Hän sanoi, että he olivat juuri rukoilleet puolestani. Kaikki tällainen oli ihan uutta minulle.

Leena etsi ensirakkaudessaan yhteyttä uskoviin Kirkko ja kaupunki lehdestä. Kallion kirkosta löytynyt raamattupiiri, jonka osallistujat olivat eläkeläisiä, kelpasi hyvin. Leenalla oli kova jano päästä syvemmälle uuteen elämään.

Olin alusta alkaen niin Jeesuksen ihanuuden koskettama, että halusin sitä lisää. Mulla on sellainen luonne, etten pysty olemaan mukana jossain, jossa joudun narraamaan itseäni. Tämä sama piirre on ollut myöhemminkin kaikessa, myös hengellisessä työssä.

Jeesus ja Jumalan Sanan totuus kestävät. Et päädy umpikujaan, jossa joutuisit pettämään itseäsi.

Maailmassa mulla oli aina sellainen draivi, että pelkäsin jääväni paitsi jostain. Vaikka nytkin voi olla joku hengellinen tilaisuus, johon olisi ihana mennä, kaikki on kuitenkin jo sydämessäni, koska mulla on Jeesus.

Kun PK-työ taas käynnistyi seuraavana syksynä, Leena tuli tilaisuuksiin. Näistä ajoista asti hän on ollut mukana katupartiossa. Aikaa myöten Tapani Suonto pyysi häntä myös kirjoittamaan lehtijutun Raporttiin ja tehtävät laajentuivat. Vaikka Leenan hengellinen koti löytyikin helluntaiseurakunnasta, yhteiskristillisyys on yksi niitä asioita, joiden vuoksi hän kokee PK-työn omakseen.

Minun on hirveän vaikea evankelioida ihmisiä vain oman seurakunnan jäseniksi. Yhteiskristillisyys on mulle ihan must. Luulen, että Jumala on jättänyt Raamattuun joitakin kiistakapuloita koetellakseen, voimmeko näkemyseroista huolimatta rakastaa toisiamme.

Kimmo

Leena valmistui 1989 elintarviketieteiden maisteriksi, vaikka ei kokenutkaan alansa työtä koskaan kutsumusammatikseen. Hän lähti valmistumisensa jälkeen Englantiin siirtolaistyöhön Operaatio Mobilisaation mukana. Tämän jälkeen hän ehti olla vähän aikaa lontoolaisessa nuorisohotellissa työntekijänä. Siellä ollessaan hänelle soitettiin Valiolta ja hän sai oman alansa työtä Suomesta.

Rukoilin tuohon aikaan kovasti puolisoa, mutta koska olin elämässäni seurustellut monta kertaa, en pitänyt seurustelua oikeana tapana etsiä aviomiestä. Erään kerran, kun olin PK-illassa, Jumala sanoi minulle, että tuosta Kimmosta tulee sinun miehesi. Olin tavannut Kimmon vuosia aikaisemmin PK-työn puitteissa ja sisareni, joka tunsi hänet ennestään, oli esitellyt meidät.

En kertonut tästä kellekään, mutta ihailin kyllä Kimmoa, hänen rohkeuttaan ja hengellisyyttään. Aloin tietysti epäillä, oliko se nyt Jumalan ääni vai oma ajatukseni, ja ajan myötä Kimmo unohtui.

En ole nähnyt elämässäni montaa Jumalan antamaa unta, mutta parin vuoden päästä näin unen, jossa Kimmo kosi minua ja pyysi minua kanssaan Etiopiaan. Hän oli silloin Etiopiassa lähetystyössä Patmoksen lähettinä.

Uni oli sen verran vahva, että Leena kätki sen sydämeensä ja jäi odottamaan asian etenemistä. Jonkin ajan kuluttua Kimmo sairastui lähetyskentällä hepatiittiin ja tuli Suomeen. Jumala oli tätä ennen puhunut hänelle, että Suomessa hän menisi naimisiin. Tämä tuli Kimmolle yllätyksenä, hän kun oli päättänyt, ettei katselekaan naisia.

Jumala oli jo puhunut suunnitelmastaan molemmille, kun Kimmo ja Leena tervehtivät toisiaan PK-illassa. He sopivat treffit ja Kimmo kosi Leenaa. Vielä sormuksia ostaessaankaan he eivät juuri tunteneet toisiaan. Leena nauraa, että Jumalan yliluonnollisessa johdatuksessa voi olla tällainen hyvin inhimillinen ja koominen puoli.

Kutsumus

Kimmo ja Leena ehtivät olla yhteisessä työssä Etiopiassa kaksi ja puoli vuotta. Ensimmäinen heidän kolmesta lapsestaan syntyi tänä aikana. Lähetystyö oli kaikessa rikkaudessaankin Leenalle suuri luonteen koetinkivi. Hän siteeraa ajatusta, että jos olet täällä äkkipikainen, lähetyskentän monenlaisissa paineissa olet raivostuttavan äkkipikainen.

Avioliittomme on ollut todella ihana johdatus. Vaikka olemme ihmisinä tosi erilaisia, meillä on sama arvomaailma ja näkökulma hengellisiin asioihin. Molemmilla on myös kutsu evankelioimistyöhön.

Leena kertoo huomanneensa, että monet PK-työssä mukana olleet ovat avioiduttuaan tai viimeistään lasten synnyttyä jääneet työstä pois. Koska evankelioiminen on Kimmolle ja Leenalle niin rakasta, lasten mukaan ottaminen oli heille luonnollista. Tulevan kesän aktioita ajatellen he ostivat vanhan asuntovaunun, jolla matkaamista kesäisiin seikkailuihin lapsetkin odottavat innolla.

Muistaakseni piispa Vikström on sanonut, että evankelioiminen on sitä, kun kerjäläinen kertoo toiselle kerjäläiselle löytäneensä ruokaa. Mä kohtasin uskoon tullessani niin vahvasti Jeesuksen rakkauden, että siitä kertominen on kaikkein tärkeintä.

-Samuli Pörsti-