JUHAN MATKA KUOLEMAAN JA TAKAISIN ELÄMÄÄN

Juha Mattissonin todistus:

On vuosi 1985. Juha Mattisson on joutunut Harley David-

son Shovel Headinsa kanssa onnettomuuteen Tukholmas-

sa. Hän oli saanut aivoverenvuodon ja hänet on kiireesti

kuljetettu ensin Sabbatsbergiin ja sitten Södersjukhuse-

tiin paikattavaksi. Leikkauspöydällä hänen sydämensä kui-

tenkin pysähtyy, hengitys lakkaa ja kasvot alkavat jo

muuttaa väriään.

Siinä Juha kokee matkan tuonelaan, josta hän ihmeen kaupal-

la lääkäreidenkin hämmästykseksi palaa kuitenkin takaisin. "Ju-

mala päästi mut takaisin, jotta kertoisin muille, ettei kukaan

joutuisi siihen paikkaan." Juha on osittain tajuissaan ja häntä

viedään ilmeisesti leikkaussaliin, ja hän kokee jonkun puhuvan

hänelle. "Me viedään sut nyt elokuvanäytökseen, jossa näyt-

telet itse pääosan. Se on elokuva sun omasta elämästä. "Ju-

ha vastustaa. "Pää kiinni. Sitä roskapätkää mä en haluu nähdä.

" Jotenkin hän tajuaa, että elämä on alamäessä.

Mopoharrastuksensa jo 10- vuotiaana aloittanut Helsinkiläis-

poika kuuluu nyt tukholmalaiseen baikkerijengiin, ja pyörä on

muuttanut hänen elämäänsä entistä negatiivisempaan suun-

taan. Hän on pikkuhiljaa paatunut, tullut piittaamattomaksi,

saanut ehdonalaisia tuomioita, huumeidenkäyttö on koventu-

nut. Pulveripuolen tuotteetkin ovat ruvenneet kelpaamaan.

Ja hän on antanut mennä, ei ole yrittänyt jarrutella. Halua ja

voimaa muutokseen ei ole ollut.

Yhtäkkiä hän on joutunut tilanteeseen, jossa näyttää siltä,

että elämä on ohi. leikkauksen aikana hänen sydämensä py-

sähtyy, hengitys lakkaa, kasvot alkavat muuttaa väriään.

Juha itse tuntee, että hän on tullut elämän päätepysäkille.

Olo on kuin leijuisi pumpulissa, ei ole mitään kipuja, hän ei

halua lähteä minnekään. Silloin hän ilmeisesti irtoaa ruumiis-

taan ja tuntee sisäisen kehotuksen katsoa alaspäin. "Saat

nähdä ittes." Mutta hän vastustaa jälleen: "Sitä tunkiota mä

en haluu tsiigaa."

Pimeä matka alas

Silloin  hän lähtee menemään alaspäin. Ympärillä vallitsee täy-

si pimeys.Aistit ovat kuin normaalissa tilanteessa, hän pystyy

ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä niin kuin muulloinkin.

Alaspäin meneminen vaikuttaa samalta kuin joskus pikkukundi-

na faijan kanssa tehty tutustumis-käynti kaivokseen, hissillä

mentiin monta sataa metriä maan sisään. Nytkin hän tuntee

paine-eron muutokset korvissaan. Hän ihmettelee aika lailla,

mihin ollaan menossa. Hän yrittää ajatella, mitä on tapahtunut

juuri aikaisemmin, mutta siitä ei ole mitään  muistikuvaa. Mutta

hän päättää olla stressaamatta, kai se aikanaan käy selville,

mihin ollaan menossa. Matka pimeydessä jatkuu ja jatkuu, tun-

tuu kilometreiltä alaspäin. Lopulta hän tuntee liikkeen pysäh-

tyvän, kuin hissi tulisi pohjakerrokseen. Hän ottaa muutaman

askeleen eteenpäin, niin kuin hissistä pois tultaessa. Hän kat-

selee ympärilleen, mutta mitään muuta kuin pelkkää pimeyttä

ei näy. Juha erottaa tunnelin suuaukon kauempana edessään.

Tunnelin toisesta päästä kajastaa kirkas valo.

"Tunneli on tossa ja mä oon tässä. alkoi tulla hermostunu ja

agressiivinen olo. Joku ehkä pilailee nyt mun kanssa. Tää on

varmaan jotain herjaa koko homma. Kenties kohta tulee jotain

hilpeitä heppuja kulman takaa ja rupee naureskelemaan. Pää

kylmänä, tässä voi joutua käsirysyyn. "Juha rupeaa huutamaan,

mikä paikka tämä on ja miksi hänet on tänne tuotu ja kuka täs-

tä paikasta on vastuussa. Hänellä on oikeus tietää, hän vaatii

sen vastauksen nyt !

Vähän ajan kuluttua pimeydestä kuuluu ääni. "Sinä olet tullut

Haadekseen. Täältä ei ole mitään ulospääsyä sinulle. Sinä olet

ansainnut sen, että olet täällä. "Sinun täytyy mennä tuosta

edessäsi näkyvästä tunnelista läpi toiselle puolelle, ja sitten

katsotaan, mitä olet elämäsi aikana tehnyt ja mitä jättänyt te-

kemättä. Sitten sinulle annetaan tuomio sen mukaan", ääni

pimeydestä sanoo. Jälkeenpäin, uskoon tultuaan, Juha ymmär-

tää, että homman nimi ei ollutkaan se, mitä hän oli tehnyt. Oli-

han hän tehnyt; jos kaikki olisi tullut julki, hän olisi luultavasti

ollut kaltereitten takana. Vaan homman nimi olikin se, mitä hän

oli jättänyt tekemättä. Hän oli jättänyt hyväksymättä Jumalan

pelastussuunnitelman Jeesuksessa. Hän oli kääntänyt selkänsä

Jeesukselle ja  jättänyt tunnustamatta Jeesuksen Herrakseen

elämässään.

Kamppailu tunnelin suulla

Juha rupeaa uhoamaan äänelle, joka pakottaa häntä menemään

tunnelista läpi. "Hyvä siellä selän takana on huhuilla, tuu tohon

eteen niin kattotaan, kuka siitä tunnelista menee läpi. Mä en

ota sulta mitään käskyjä vastaan, kun en tiedä, mikä ja kuka sä

oot, kun en edes nää sua. Pidä tunnelis, mul on tässä vähän muu-

ta puuhaa", hän huutaa. Hän käyttää hirveää kieltä, mutta lop-

pujen lopuksi ääni sanoo: "Ei ole mitään merkitystä, mitä sanot.

Sinä menet siitä tunnelista läpi joka tapauksessa, halusit tai et.

" Sen jälkeen alkaa tuntua ilmavirta tunnelista päin. Aluksi se ei

ole voimakas, mutta vähitellen Juha alkaa liukua imevän ilmavirran

mukana tunnelin suuaukkoa kohden. Olo rupeaa olemaan tukala.

Hän yrittää jarrutella ja räpiköidä vastaan, ja haluaa päästä pois.

Mikään ei auta. Mitä lähemmäksi tunnelin suuaukkoa hän liukuu,

sitä tukalammaksi olo käy. Mutta vieläkään hän ei ymmärrä, mistä

on kysymys. Haades (tuonela) on hänelle ihan utopiaa, menee yli ymmärryksen. Hän alkaa olla hädissään liukuessaan lähemmäs ja lähemmäs.

Sitten hän alkaa kysellä mielessään, miksei kukaan ole kertonut

tästä mitään. Miksei kukaan ole varoittanut tästä paikasta? Hän

ei tiennyt, että tällaista oli olemassa! Jos hän olisi tiennyt tästä paikasta, olisi ehkä voinut tehdä jotain toisin. Mutta nyt näyttää

olevan liian myöhäistä. Hän on jo aika lähellä tunnelin suuaukkoa,

kun hän yhtäkkiä oivaltaa, että jos hän todella menee tunnelista

läpi, hän joutuu ikuiseen kadotukseen, helvettiin, eikä hän halua

sinne. Nyt hän tarvitsee apua nopeasti jostain. Hän on jo melkein

sisällä tunnelissa. Hän on kauhuissaan. Hän heittäytyy polvilleen

ja huutaa. "Hei Jumala, jos sä oot olemassa, en mä tiedä oot sä

vai et sä oo. Mutta jos sä oot, niin auta mua! Mä en haluu kuolla

näin nuorena. Jos sä autat mua, mä haluun tehdä parannuksen."

Sitten hän rupeaa selventämään, mitä parannuksenteko hänen

kohdallaan tarkoittaa. Hän tekee parannuslistan. Jos Jumala

auttaa, Juha lopettaa ryyppäämisen ja huumehommat, ei enää

lyö ketään, hänestä tulee kiltti poika. Mutta HD ei mahduparan-

nuslistalle. Se on saanut hänen elämässään ensimmäisen sijan,

joka kuuluisi itseasiassa Jumalalle.

Elämä pyöri pyörän ympärillä. Fillari oli osa persoonaa, ei mikään

harrastus, vaan tapa elää. Ei siitä voisi luopua. Kun hän on lis-

tan tilittänyt, hän kauhukseen toteaa, että liukuminen tunnelin

sisään jatkuu. Listasta ei ole mitään hyötyä. Tunnelin sisällä

sen toisesta päästä kuuluu tuskaisten ihmisten vaikerrusta ja

huutoa. Silloin Juhalle tulee täysi paniikki. Hän alkaa huutaa.

"Okei, okei, okei, prätkä kans! Mä luovun siitäkin. Maksoi mitä

maksoi, mutta ei tonne."

Kun hän oli luopunut epäjumalastaan, siitä mikä oli kaikkein tär-

keintä hänen elämässään, kaikki muuttuu. Ei olekaan enää mi-

tään pimeyttä, ei tunnelia, ei paniikkia. Hän tuntee olevansa

matkalla ylöspäin samalla tavoin kuin hän oli tullut alaspäin. Hän

tuntee jonkun olevan läsnä. Hän rupeaa taas huutelemaan:

"Joo joo, mä tiedän että täällä on joku. Mä tunnen sen! Kukas

sä sitten oot?" Vastaus tulee: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

Poika (Jeesus) on anonut ja rukoillut sinun henkesi puolesta,

ettei sinun tarvitsisi mennä ikuiseen kadotukseen.

Kaikki mitä Poika anoo, sen minä annan Hänelle, koska minä ra-

kastan Poikaa. Saat nyt palata takaisin elämääsi, ja saat kertoa vanhoille ystävillesi ja muille ihmisille Pojasta (Jeesuksesta) ja kokemuksistasi Haadeksessa, ettei näiden ihmisten tarvitsisi jou-

tua sinne siitä syystä, etteivät he olisi tienneet.

Elämä raunioina

Juha käy tuonelassa ruumiin maatessa hengettömänä leikkaus-

pöydällä. Lääkärit olivat tehneet kaikkensa, mutta se ei riittänyt. Elvytystoimenpiteitä ei voitu käyttää, mutta lääkäreiden ihmeek-

si Juha tulee takaisin. Tiedottomana hän viruu lähes viikon ja

viettää sairaalan kirjoissa kaikkiaan yli 10 kuukautta. Puhuminen

ja käveleminenkin pitää opetella uudestaan. Mutta elämäntyyli jatkuu ensin samaan malliin. Viinaa ja huumeita, vaikka lääkärit varoittele-

vat, että se voi johtaa sairaskohtauksiin. Hän katkeroituu, eris-

täytyy ja elämänhalu kaikkoaa. Hän ei pysty enää näkemään

muuta vaihtoehtoa kuin itsemurhan. Hän irtautuu jengistään.

Lopulta hän on kaiken aikaa yksin kämpässään, seuranaan vain onnettomuudessa vaurioitunut, osittain osiin purettu HD.

Tarvittavat osat ovat vanerilaatikoissa, sillä päämääränä on pyr-

kiä panemaan fillari kuntoon ja päästä takaisin baanalle.

Hän näkee tulevan elämänsä pelkkinä raunioina. Siinä tilassa

pimeydenvoimavallat alkavat ilmestyä hänelle. Vanerilaatikoissa

pyörän osat alkavat liikkua itsestään, alkaa kuulua kolinoita ja

koputuksia ikkunoista ja seinistä. Hän päättää: Tätä ei voi jak-

saa. Kerran koputusten kuuluessa mitta tulee täyteen ja hän

tempaa vasaran avonaisesta työkalupakista. Katkeroituneena

hän huutaa: "Nyt loppu koputtelu !!! Jos joku täällä koputtelee,

se olen minä. Tuu esiin , jos on kanttii, niin katotaan kuka ko-

puttaa ja ketä. Täs alkaa hihat palaa."

Näkymätön voima tarttuu Juhan kädessä olevaan vasaraan ja

se lennähtää hänen omaan otsaansa sellaisella voimalla, että

silmissä pimenee. Hän lentää selälleen sohvalle. Pahan ankara, agressiivinen ääni kuuluu hänen sisältään, ei korvien kautta:

"Minun kanssani ei leikitä!" Kokemus on niin kammottava, että

iho nousee kananlihalle ja hengittäminen käy tukalaksi. To-

tuutta etsiessään hän oli alkanut käydä ennustajien luona.

Hän ei tajunnut astuneensa paholaisen aluelle. Okkultistiset

asiat olivat ennenkin olleet jännittäviä. Hän oli tietämättään,

mutta vapaaehtoisesti mennyt paholaisen alueelle.

Älä vahingoita itseäsi Juha !

Onnettomuudesta ehtii kulua kolme pikää vuotta. Eräänä ilta-

na hän pohtii, että itsemurha on tehtävä järeäkaliiberisesti,

ei millään epätoivoisten teinityttöjen unilääkkeillä. Siinä miet-

tiessään hän tuntee jonkun laskevan kätensä hänen olalleen.

Ei hipaisevan, vaan oikein reilusti. Kuuluu ääni, ei korvien kaut-

ta, vaan hänen sisältään jälleen. "Minä olen Jeesus. Haluan

auttaa sinua Juha. Älä vahingoita itseäsi. Minä haluan antaa

sinulle rauhan." Juha on niin paatunut ja katkeroitunut, että

karistaa käden pois ja sanoo haluavansa olla rauhassa. Tämä

on hänen sotansa, hän haluaa kuolla rauhassa.

Mutta hän kuulee yhtäkkiä ketjujen kilinää. Hän ei näe mitään,

mutta kuulee ketjujen putoavan lattialle. Jeesus vapauttaa hä-

net kahleista. Sen jälkeen hän kamppailee itsemurha-ajatuksen

ja ylhäältä tulevan avun välillä. Hän käy jopa yhdessä seurakun-

nassa keskustelemassa, mutta ei pääse pastorin kanssa samal-

le aaltopituudelle. Hän haluaa tehdä yhden hyvän teon ennen kuolemaansa: lahjoittaa kaikki eri asukkailta asuntoonsa vuosien

varrella jääneet vaatteet hyväntekeväisyyteen. Vietyään pa-

ketit erääseen seurakuntaan hän huomaa vuokratussa autos-

saan vielä yhden paketin. Iltamyöhällähän sattumalta löytää

erään seurakunnan, jonka takahuoneessa on vielä ihmisiä. Nuo-

ri nainen ja mies juttelevat kirkon keittiössä hänen kanssaan,

rukoilevat ja antavat hänelle Uuden testamentin sekä kirjasen

Meningen (suomeksi käännetty nimellä Elämäsi tarkoitus).

Uskoontulo, joka muuttaa kaiken

Kirjanen kertoo lyhyesti mitä syntien anteeksisaaminen ja uu-

destisyntyminen ovat, ja kuinka tullaan pelastukseen. "Olkoon

vaikka mun viimeinen teko, mutta en kai niin hirvee heppu ole,

ettenkö uskaltaisi yhtä kirjaa lukea." Alussa kirja vaikutti vaike-

alta, mutta yhtäkkiä hän alkaa tajuta, mitä siinä puhutaan

Jeesuksesta ja Jumalan pelastu suunnitelmasta. Hän tunnustaa

sisällään uskovansa kirjan sanomaan. "Jos toi todella on noin yksinkertaista, silloin se on mahdollista mullekin. Joo, ton mä

haluun, tosta mä haluun päästä osalliseksi. Mä haluun ottaa

ton vastaan."

Yhtäkkiä kirja ei enää pysy hänen käsissään, niin kovasti hän

alkaa vapista. Hän itkee ja nauraa samanaikaisesti. Hänen suun-

sa rupeaa puhumaan omiaan (kielilläpuhumisen kokemus). Sekä

Juhan sisällä että huoneessa olleille pahuuden voimille tulee

lähtö, sillä kun Jeesus muuttaa sisään, niin perkele muuttaa

ulos. Ikkunaruudut vavahtelevat, kun pahan voimat joutuvat

väistymään. Ne kohtaavat jotain voimakkaampaa kuin itse ovat.

Ihmeelinen uskoontulokokemus kestää pitkään. Sitä ei voi kuvail-

la, se pitää itse kokea. On kuin olisi tullut seitsemän miljoonaa

volttia suoraan taivaasta. Samalla Juha tuntee, että hänen si-

sällään tapahtuu jotain. Kaikki pimeys, paatumus ja katkeruus

lähtevät pois. Hän antaa sen tapahtua, enää hän ei pane hant-

tiin. Kamppaillessaan Itsemurha-ajatuksen kanssa hän ei ole nuk-

kunut moneen viikkoon kuin satunnaisia lyhyitä pätkiä. Mutta

koko uskoontulon jälkeisen yön hän nukkuu aivan rauhassa.

Kerron, että pelastuisivat

Juha ei nouse HD:n selkään, ellei Jumala kehoita häntä jälleen

nousemaan. Juhan elämäntehtävänä on kertoa tarinaansa muille,

niin kuin Jumala hänelle sanoi: "Saat palata takaisin elämääsi ja

saat kertoa vanhoille ystävillesi ja muille ihmisille Pojasta (Jee-

suksesta) ja kokemuksistasi Haadeksessa (Tuonelassa), ettei

näiden ihmisten tarvitsisi joutua sinne siitä syystä, etteivät olisi

tienneet.

SINULLE:

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon

auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." ( Ps.50:15 )

"Minulla on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä." ( Luuk. 5:24 )

"Samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen,

mutta sen jälkeen tulee tuomio." ( Heb. 9:27 )

"Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpaltti-

seksi." ( Room. 5:20 )

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen

Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä

olisi iankaikkinen elämä." ( Joh 3:16 )

                      -Kristiina Kunnas-