EPÄLUOTTAMUKSESTA RAUHAAN JA RAKKAUTEEN

Arin todistus:

Väkivaltarikoksista vankiloissa istunut Ari Lepistö on tänään

levollinen. Pitkään hän ei pystynyt luottamaan kehenkään

ihmiseen ja epäili kaikkia. Hän näki huumeissa erilaisia näkyjä

ja kuvia mm. saatanasta.

Ari rukoili 90-luvulla pitkään, että Jumala ilmestyisi hänelle

jotenkin, että hän voisi uskoa. Vuonna 1995 hän katseli sel-

listään auringonlaskua ja kaunista luontoa. Jumalan ääni pu-

hui hänelle "tämä kaikki on Jumalasta". Ari koki voimakkaasti

Jumalan läsnäolon ja tuli uskoon sinä iltana. Hän odotti in-

nokkaana aamua, jolloin pääsisi kertomaan uskostaan muille.

Ari kertoo olevansa erityisesti kutsuttu lähetystyöhön ja on

puhunut vankiloissa hengellisistä asioista. Hän opiskelee tällä

hetkellä ja hänellä on vaimo ja kaksi pientä lasta.

Lottopallona pelissä

Ari on syntyisin köyhästä perheestä, jossa oli neljä lasta.

Perheessä oli erilaisia vaikeuksia, kuten isän alkoholin käyttöä.

Vanhemmat erosivat Arin ollessa 18-vuotias. Jo 15-vuotiaana

hän käytti alkoholia ja huumeita ja nukkui rappukäytävissä.

Yläasteella koulu ei maistunut. Sain usein turpaan jengissä,

jossa olin, koska en halunnut hakata toisia. Vähitellen asia

kääntyi niin ,että sain kovan jätkän maineen. En halunnut

tapella, mutta monet muut halusivat tapella kanssani.

Liiman haistelun myötä henkimaailma tuli todelliseksi. Kerran

hän liimahöyryissään näki itsensä ja kaverinsa lottopalloina.

Osa pääsi maailmaa, mutta osa jatkoi matkaansa lottopelis-

sä. Jokeri nauroi niille, jotka eivät päässeet vapaaksi. Lope-

tin liimakokeilut, koska järkytyin näyistä. Eräs ystäväni näki

liimassa saman näyn kuin minä; hän oli vankina pirun häkissä.

Ari joutui Sörkän vankilaan vuonna 1989, ja oli siellä erittäin

ahdistunut. En halunnut oikeasti elää rikollista elämää. Minul-

la ei ollut siellä yhtään ystäviä, enkä pystynyt luottamaan

keneenkään. Sörkässä hän luki Raamattua ja mietti elämän

tarkoitusta. Hän oli neljä viikkoa syömättä, koska halusi siir-

ron toiseen paikkaan. Ensin hän sai haluamansa siirron sulje-

tulle osastolle ja sieltä Pohjois-Karjalan lääninvankilaan.

Pahoinpitely ja uskoontulo

Kahden vuoden vankilassaolon jälkeen Ari pääsi vapauteen

ja narkkaaminen alkoi taas. Pelkotilat ja epäluottamus ihmi-

siin vaivasivat häntä. Kerran huumeissa hän hakkasi erään

miehen henkihieveriin ja vei aseet ja rahat. Mies oli puoli

vuotta koomassa, mutta heräsi sitten. Kolme viikkoa minua

vaivasi syyllisyys teosta. Mietin kertoisinko poliisille.

Ari joutui teosta Kakolaan lusimaan. Olin ollut neljä kuukaut-

ta vankilassa, kunnes tulin uskoon. Uskoontuloni oli voimalli-

nen, mutta siitä huolimatta poltin vielä pilveä ja vedin röökiä.

Toiset pilkkasivat minua, etten ole mikään uskova. Vastasin

heille, että uskoin todella Jeesukseen, ja että pääsen vielä

vapaaksi huumeistakin. Ari rukoili Jumalaa vapauttamaan huu-

meiden himosta ja vähitellen ilo ja vapaus tulivatkin.

Syyllisyyden kohtaaminen

Arin pahoinpitelemä mies kuoli 1,5 vuotta koomasta herää-

misensä jälkeen. Hän kuoli pyörällä kaatuessaan ilmeisesti

epilepsia kohtaukseen. Oikeata syyllisyyttä on tuntea syyl-

lisyyttä synnin vuoksi Jumalan edessä. Mutta Jeesus on

kantanut ristillä puolestamme kaiken syyllisyyden ja häpeän.

Jos syyllisyys vaivaa voi arvioida onko paikallaan mennä

pyytämään anteeksi kyseiseltä ihmiseltä tekojaan.

Syyllisyys voi seurata pitkään. Anteeksipyyntöjen lisäksi voi

myös rahallisesti korvata jotain, jos se on mahdollista. Ari e-

lämänmuutoksesta kertoo myös se, että ennen hän ei välit-

tänyt laeista, mutta nyt hän kunnioittaa virkavaltaa. Lait o-

vat hyviä, ne suojelevat kansalaisia, hän sanoo.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ai-

nokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, huk-

kuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." ( Joh 3:16 )

       - Nella Skogberg -