JUMALAN LAULULINTU

Ritva Lehto-Kekki:

Laulaja-evankelista Ritva Lehto-Kekki tietää, mitä merkitsee

elää täysin uskonvaraisesti jännittävää, mutta myös kulutta-

van yllätyksellistä elämää. "Nykyäänhän ei monikaan lähde

ulkomaille ilman jonkinlaista kannatusta, mutta me olimme

niitä pioneereja", nauraa Ritva iloisesti, kun muistelemme hä-

nen matkojaan ulkomaille ja eloaan "Linnunlaulun" yhteisössä

Helsingissä.

Kuinka kaikki alkoi

Meitä oli kolme sisarusta. Olin vasta nelikuinen kaksoissisareni

kanssa, kun vanhempani erosivat. Olin ehkä viidenvanha kun

äitimme tuli uskoon. Muistan kuinka hän muuttui. Ennen hän

oli ollut kova kiroilemaan kiireen ja väsymyksen keskellä, mutta

silloin äidistä tuli toisenlainen ja kiroileminen jäi.

Kävimme Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevassa helluntai-

seurakunnassa, jossa usein istuimme äidin vieressä puupenkissä.

Kuusivuotiaana tein uskonratkaisun, jonka vieläkin muistan rau-

hana ja vapautena syyllisyydestä. Äiti oli dominoiva ja tiukka

kasvattaja. Seurakunta oli turvallinen paikka, jossa perheelläm-

me oli myös paljon esirukoilijoita. Toisaalta se oli myös hyvin

tiukka ja lakihenkinenkin. Kiitollisuudella saan kuitenkin muistella

kasvuvuosiani seurakunnassani, jossa sain olla hyväksytty ja ra-

kastettu. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen ollut uskossa.

Elämässäni ei ole ollut vaihetta jolloin olisin lähtenyt ns. maail-

maan.

Olisin halunnut käydä enemmän kouluja, mutta äitini ei pitänyt

sitä tarpeellisena. Jo viisitoistavuotiaana menin töihin, aluksi

valokuvausliike Heliokseen juoksutytöksi.

Laulaminen on ollut meille koko sisarusparvelle aina asia jota

olemme rakastaneet. Sisareni Sirkan kanssa lauloimme kymme-

nisen vuotta duettoja seurakunnan tilaisuuksissa. Olin myös

tiiviisti kitarakuorossa ja vankilatyössä.

Tie lähetysnuorten työhön

Kesällä-73 olimme menossa Aitoon kirkastusjuhlille evankelioi-

maan seurakuntani nuorten kanssa. Suureksi pettymyksekseni

en työni puolesta saanutkaan lomaa. Ystäväni kehotti minua

menemään Helsinkiin Saalem-seurakunnan järjestämään tapah-

tumaan jossa pääpuhujana oli Loren Gunningham kansain välises-

tä Lähetysnuoret järjestöstä (YWAM). Hän haastoi meitä anta-

maan Herralle oikeudet niin Hän antaa meille etuoikeudet. Se oli

mullistava viikko minulle 25-vuotiaalle naiselle. Olin ajatellut ole-

vani todellinen Jeesuksen seuraaja, mutta tuolloin tajusin ennem-

minkin tehneeni työtä Hänelle. Oliko minulla suhde Häneen?

Tuo viikko muutti elämäni. Aivan kuin ensimmäistä kertaa ym-

märsin mitä tarkoittaa antaa itsensä Jumalalle, antautua Hänen

suunnitelmaansa juuri minua varten. Herran rakkaus ja ilo täytti

minut ja tunsin aivan kuin leijailevani ilmassa. Tuttavanikin ihmet-

telivät minussa näkemäänsä muutosta. Saatoin sydämestäni sa-

noa, että luen kaiken roskaksi Jeesuksen Kristuksen tuntemisen

rinnalla.

Lähdin mukaan Lähetysnuorten kesäevankelioimisaktioihin,

Imatran ajoihin, Kuopioon ja Kokkolaan. Siellä sain kokea to-

dellisia Jumalan ihmeitä ja apua käytännön tilanteissa. Kesän

aikana varmistuin siitä, että minun tuli lähteä Tanskaan raa-

mattukouluun. Äidille ja sisarilleni asia oli vaikeahko, Lähetys-

nuoret organisaationakin kun oli aika tuntematon.

Siellä raamattukoulussa Jumala puhui minulle ensimmäistä ker-

taa Neuvostoliitosta, jonka työ on ollut sydämelläni kaikki vuo-

det tuosta ajasta lähtien. Alkaessani lukea Raamattua säännöl-

lisesti sain kokea Jumalan puhuvan minulle sen kautta henkilö-

kohtaisesti, ja aloin kokea myös Hänen selkeää johdatustaan.

Palattuani takaisin Suomeen asuimme "Linnunlaulussa" Helsin-

gissä. Sieltä teimme vierailuja eri seurakuntiin ympäri Suomea.

Laulajana kitarani kanssa sain osallistua jatkuvasti niihin ja näh-

dä Jumalan toimivan. Elämä oli täysin uskonvaraista. Ensimmäi-

sen matkani tein entiseen Neuvostoliittoon Tallinnaan Teemu ja

Ritu Ylipahkalan kanssa.

Vuonna-76 lähdimme pikkuryhmänä Suomen Lähetysnuorista

Montrealin olympialaisiin Kanadaan evankelioimisaktioon, joka

oli YWAM:n organisoima. Sekin lähtö oli meille kaikille täysin

uskonvarainen. Koko aktioryhmä kaikkialta maailmasta tulleita

käsitti 1600 henkeä. YWAMille oli vuokrattu suuri alue jossa

myös majoituimme.

Aktion jälkeen Jumala johdatti minut aika yllättäen Lähetys-

nuorten slaavilaistyön ryhmään Yhdysvaltoihin Los Angelesiin.

Haaste oli valtava, olinhan käytännössä kielitaidoton. Sain pa-

rikseni Pirjo Koivistoisen, (nyk. Valtanen) joka taisi hyvin sekä

englannin-että venäjänkielen. Yllättävien yhteensattumien

vuoksi kiersimme ensiksi kahdestaan Pirjon kanssa itärannikon

venäjänkielisissä seurakunnissa pitämässä kokouksia. Pirjo saar-

nasi ja minä lauloin. Kokoukset olivat siunattuja, vaikka evääm-

me olivat niin vähäiset. Ja meistä pidettiin hyvää huolta.

Koetuksiakin oli. Joskus istuimme puun alla ja sanoimme Herralle

ettei ole yhtään rahaa. Tarkoitus kun oli matkustaa seuraavaan

kokouspaikkaan. Hän vastasi ja auttoi aina. Los Angelesin slaa-

vilaistyön raamattukoulussa oli yhtenä tehtävänä opettaa venä-

läisiä lauluja kurssilaisille. Se oli YWAMin ensimmäinen Itä-Euroo-

pan työhön kouluttava raamattukoulu, joita sitten myöhemmin

on ollut useita eripuolilla maailmaa.

Itävaltaan ja Suomeen

YWAM oli saanut hankittua slaavilaistyön keskukseksi Itävallasta

entisen terveyskylpylän vuorilta. Asuin siellä kansainvälisessä yh-

teisössä ihanassa paikassa kolmisen vuotta. Teimme jatkuvasti

evankelioimismatkoja entisiin itäblokin maihin ja koulutimme myös

mm. amerikkalaisia tiimejä. Suomeen palattuani Jumala johdatti

minut työhön Lähetysnuorten keskukseen Siuntion Tyyskylään.

Lähetysnuorten työ oli vuonna- 85 suuressa myllerryksessä.

Tuolloin rukoilimme Jumalan johdatusta itse kullekin. Koin selvästi,

että minun tieni oli mennä normaaliin työelämään. Olin tavallaan

jo väsynytkin jatkuvaan uskonvaraiseen ja kiertävään yhteisöelä-

mään. Oli aika itsenäistyä ja oli mahtavaa kerrankin ostaa esim.

vaatteita itselleen, ilman että joutui ensin kovasti rukoilemaan

niitä saadakseen.

Vapaa-aikanani olen kiertänyt evankelioimismatkoilla laulamassa

ja kertomassa Jeesuksen rakkaudesta. Perjantai Kristukselle työ-

hön tulin mukaan aika alkuvaiheessa. Niillä matkoilla tutustuin

myös Jouniin, rakkaaseen mieheeni. Jumala oli puhunut minulle jo

pitkään, että tulen avioitumaan ja ilo on ollut suuri kun Hänen

lupauksensa on täyttynyt.

Laulujen synty

Jumala on antanut Ritvalle lauluja jo vuosikymmenien ajan. Usein

sanat tulevat Raamatusta. Jos kitara on rukouksen aikana lähellä

johonkin aiheeseen tulee yllättäen sävel.

Jumala hoiti jo Yhdysvaltojen vuosien aikana sisimpääni ja erityi-

sesti löysin Jumalan rakastavana Isänä. Sain kokea olevani kuin

pieni vauva Taivaan Isän sylissä ja hoidossa. Se oli hyvin vapaut-

tavaa. Nyt viimevuosina, kun olen käynyt läpi vaikean sairauden,

olen saanut istua turvallisen Isän sylissä kaiken tuskani kanssa.

Tuon sairastamisen aikana syntyi myös muutamia Jumalan lohdu-

tuksesta ja turvasta kertovia lauluja. Erilaisissa elämäntilanteissa

syntyvät laulut tulkitsevat senhetkisiä tilanteita. Voin kiitollisena

sanoa, että Jumalan apu ja johdatus on ollut konkreettista koko

elämäni ajan. Häntä on ilo palvella.

       - Leena Metsämäki -