50 VUOTTA HELVETIN PELOSSA

Tuomo Kuhmosen todistus:

Lapsuus uskovassa kodissa ei aina ole turvallinen ja hyvä ko-

kemus, niin kuin yleensä kuvittelemme. Tuomo Kuhmonen sai

jyrkän uskonnollisen kasvuympäristönsä perintönä jatkuvan

maailmanlopun odotuksen ja niin vahvan tunteen syyllisyydes-

tään, että jo 5-vuotiaana hän oli varma, että joutuu tulijärv-

een.

Lähes koko elämäni olen ollut vihainen ja katkera uskoville. Olen

tuntenut syyllisyyttä niin pienestä kuin muistan, mutta joutunut

kätkemään pelon ja vihan sisälleni. Ja koska elämäni oli jatkuvaa

helvetin ja maailmanlopun odotusta, en voinut ajatella enkä suun-

nitella mitään pitkäjänteistä. Tuomo uskoi Jumalaan, mutta hänen

Jumalansa oli armoton ja vaativa herra. 12-13-vuotiaana Tuomo

mietti, että jos hän kaikessa keskittyisi ajattelemaan toisten etu-

a eikä omaansa, syyllisyys ehkä hellittäisi. Mitkään Tuomon yri-

tykset eivät kuitenkaan riittäneet hänen Jumalalleen, ja 17-vuo-

tiaana hän alkoi jo olla hermoraunio.

Olin täysin yksin omien ongelmieni kanssa. Minuun oli istutettu

maailmanlopun odotus ja näin lopun merkkejä kaikkialla. Kaikki

muut suuntaukset olivat väärässä ja oman seurakuntamme op-

pi se ainoa oikea. Tässä vaiheessa Tuomon koulussa kävi Teini-

lähetyksen nuoria laulamassa ja todistamassa. Tuomo kertoo mi-

ten hän kadehti näistä nuorista säteilevää rakkautta ja sitä lä-

heisyyttä, joka heillä oli Jeesukseen. Hänellä itsellään ei vain ol-

lut mitään keinoja löytää samaa rakkauden Jeesusta.

Esirukousta "kylätappelukokouksessa"

Lukion toisella luokalla Tuomo Kuhmonen romahti lopullisesti ja

lopetti koulun. Hän eli niin valtavassa jännitystilassa, ettei pys-

tynyt olemaan ihmisten keskuudessa eikä missään ryhmissä.

Hän tunsi, että Jumala ja piru tekevät yhteisvoimin hänestä lo-

pun, ellei hän valitse puolta. Sen sijaan, että vanhempani olisi-

vat vieneet minut lääkäriin, he veivät minut kokoukseen, jossa

meteliä oli enemmän kuin kylätappelussa, eli seurakuntamme ru-

koustilaisuuteen. Siellä Tuomon puolesta rukoiltiin voimallisesti

ja äänekkäästi. Minun olisi pitänyt kokea jotakin, mutta en tun-

tenut yhtään mitään.

Armeijassa Tuomo tapasi ensimmäisen kerran uskovan, jossa oli

Kristuksen tuntemisen tuoksu. Hän oli varusmiespastori Mikko

Aalto, jota Tuomo vielä tänäänkin muistelee lämmöllä. Armeijan

jälkeen Tuomo muutti Ruotsiin tehtaalle töihin. Olin raitis vielä

niihin aikoihin, mutta minulla oli täysin pallo hukassa. Minulla oli

hyvä homma ja sain hyvää palkkaa, mutta kun pikkuhiljaa ratke-

sin juomaan, monessa vuodessa hankittu hyvän työntekijän mai-

ne ja kaikki säästöt katosivat nopeasti.

Pelasta minut vaikka roskalaatikon kautta

Ruotsissa ollessaan Tuomo päätti itse etsiä oikeaa Jumalaa. Pi-

meässä kämpässään hän sanoi ääneen: Jumala jos olet olemas-

sa ilmesty minulle nyt. Hänet valtasi sietämätön tuska ja hän

alkoi kiitää putkea alaspäin. Kuulin äänen, yks tulee taas ja ta-

jusin että tämä on lopullinen raja. Aloin huutaa: ´Apua, apua,

Jumala, Jehova!´ja ymmärsin, että sielustani taisteli kaksi enke-

liä. Sain vaivoin sanotuksi nimen Jeesus ja silloin palasin takaisin.

Viikon kuluttua hän koki jälleen pimeässä toisen yliluonnollisen

näyn. Ne eivät kuitenkaan tuoneet vapautusta, joten Tuomo pa-

ni kiljun käymään ja lopetti Raamatun ja hengellisten kirjojen lu-

kemisen siihen paikkaan, jottei menettäisi järkeään kokonaan.

Mutta eivät ne silti kadonneet mielestä.

Tuomo aloitteli monia eri alojen yrityksiä, mutta mikään niistä

ei toiminut pitkään. Hän kehitti jopa tuotteen, jolle sai patentin.

Samalla hän kuitenkin koko ajan tiesi sisällään, että hän ei tule

onnistumaan. Pahinta oli motivaation puute ja elämän tarkoituk-

settomuus. Mitä tahansa tein, tiesin, etten tule menestymään,

koska suhteeni Jumalaan ei ollut kunnossa. Näinä aikoina rukouk-

sekseni muodostui. Jumala pelasta minut vaikka roskalaatikon

kautta etten joudu iankaikkiseen kadotukseen.

Johdata minut Sinun palvelijoidesi luo

Ahdistuksen kasvaessa myös alkoholin käyttö lisääntyi. Se oli ai-

noa, joka toi edes satunnaista helpotusta sisäiseen tuskaan. Lo-

pullinen romahdus tuli juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Tuo-

mon lyhyt avioliitto loppui ja äiti kuoli. Tuomon neljä veljeäkin oli-

vat jo alkoholisoituneet pahemmin kuin Tuomo itse. Silloin päätin,

että nyt saa mennä kaikki. Ryyppäsin äidin perinnön ja tein vielä

velkaakin, mutta en onnistunut juomaan itseäni kuoliaaksi. Selvi-

nä hetkinäni ajattelin ja rukoilin usein, että johdata minut sellais-

ten uskovien luo, jotka ovat Sinun palvelijoitasi eivätkä mitään

hörhöjä.

Kun Tuomolla jälleen kerran oli ryyppykuuri meneillään, hänestä

tuntui, että hän ei enää jaksa enempää. Hän soitti eräälle ystä-

välle, teologiaa opiskelevalle Elinalle, ja pyysi, että tämä rukoilisi

hänen puolestaan tai keksisi jotain helpotusta tuskaan. Elina oli

joskus kuullut Perjantai-kodista ja sai yhteyden Seppo Saariseen.

Ja niin Seppo tuli ja haki Tuomon Perjantaikodille. Sanoin, että

nyt on tultava muutos, mutta jo seuraavana päivänä yritin kek-

siä syytä, miten pääsisin pois Tuomo tunnustaa. Mutta kun silloin

Perjantaikodilla työntekijänä ollut Ilpo Salo ihmetteli, että mistäs

tämä äkillinen mielenmuutos nyt tuli, Tuomo päätti jäädä Perjan-

taikodille vielä yhdeksi päiväksi.

Pääsin saunaan, ja kun näin sen siistin saunan, joka niissä vaati-

mattomissa olosuhteissa oli lämmitetty minua varten, jotain tapah-

tui. Tajusin että Jumala on nähnyt minut ja toimii näiden ihmisten

kautta. Ajattelin, että Jumala sittenkin välittää minusta ja puhke-

sin itkuun ensimmäisen kerran vuosikausiin. Sanoin: Taivaan Isä,

jos vielä kelpaan sinulle, niin haluan tulla sen Jeesuksen luokse,

josta nämä pojat täällä puhuvat. Silloin Tuomosta tuntui, kuin ko-

va tuuli olisi puhaltanut koko saunan läpi ja hän sai kokea Jumalan

rakkauden.

Perjantai-kodin kautta Karisma-kodille

Tuomo jäi Perjantai-kodille vuodeksi. Hän teki pieniä remontteja,

mutta rupesi vähitellen vaatimaan itseltään enemmän suorituksia

ja näyttöä. ahdistus iski uudelleen. Siinä tilanteessa Kimmo Säde-

aho sai huijattua minut Karisma-kodille. Kimmo sanoi että hänellä

ei ole kapasiteettia hoitaa minun ongelmiani, koska ne ovat niin

vaikeita. Ja niin Tuomo pääsi Karisma-kodille, vaikka sortuikin odo-

tusaikana ryyppäämään. Mutta Kimmo ja Seppo tulivat hakemaan

minua ja pakkohan oli mennä, kun oli tullut luvattua, että lähden.

Karisma-kodissa huokunut rakkaus ja välittäminen herättivät heti

hänen luottamuksensa paikkaa kohtaan. Karisma-koti on hyvä

paikka. Eihän siellä valmiiksi tule niin kuin ei elämässä muutenkaan,

mutta sain käsitellä asioitani ja puhua menneistä. Jokainen sanoi,

että muutuin hirveän paljon sinä aikana.

Missä Jumalan Henki on, siellä on vapaus

Tänään Tuomo asuu omassa viihtyisässä vuokrayksiössä, jonka

kirjahyllyjä hän pikkuhiljaa täyttelee kirpputoreilta löytämillään

tietosanakirjoilla ja romaaneilla. Sunnuntaisin hän on usein lapsen-

vahtina One Way Housessa kokouksen ajan. Hän leikkii, piirtää,

juttelee ja kertoo satuja ja tarinoita lapsille. Tuomo myöntää et-

tä lasten kanssa on helppo tulla toimeen. hän toivoo, että pystyi-

si auttamaan myös entisiä kavereitaan, jotka yhä ovat sidoksissa

päihteisiin ja elävät elämää, jossa ei ole toivoa. Rukoilen, että

täyttyisin Jumalan Hengellä ja että saisin enemmän rakkautta,

voimaa ja ymmärrystä, jotta minulla olisi jotakin mitä antaa. Ajat-

telen usein että nämä uskon asiat ovat hulluja asioita, mutta il-

man niitä tässä elämässä ei olisi mitään järkeä.

Tuomo vierailee lähes päivittäin Perjantai-kodilla ja toimii päära-

kennusmiehenä mm. kesän suuren kokousteltan pystyttämisessä.

Myös Karisma-koti tuntuu yhä kuin kotiin menisi. Voin hyvin jokai-

sessa paikassa, missä minua ei ahdisteta ja yritetä valaa johonkin

tiettyyn muottiin. Missä Jumalan Henki on, siellä on vapaus.

          - Hanna Torvalds - Raportti Lehti 4/2005 -