APU LÖYTYI LÄHELTÄ

Maarit Keponen:

Lapsena kylvetty Sanan siemen säilyi sisimmässä vuosi-

kymmenet, alkoi itää Ruotsin reissulla ja kantoi kesällä

2003 hedelmää. Maarit tuli elävään uskoon.

Maarit näkee uskoontulonsa luonnollisena, tai ehkä sit-

tenkin yliluonnollisena seurauksena lapsena kylvetystä

hengellisestä opetuksesta ja esimerkistä. Uskova äiti jäi

leskeksi Maaritin ollessa nelivuotias. Viikko toisensa jäl-

keen äiti ohjasi tyttärensä askeleet kirkkotielle. Tutuiksi

tulivat myös kerhot ja pyhäkoulut.

Hiukan huvittuneena Maarit tunnustaa kuitenkin lapsena

usein enemmänkin odottaneensa Jumalanpalveluksen lop-

pumista. Sisältö ei pienelle paljonkaan auennut, mutta li-

turgian hän oppi ulkoa ja tiesi että pian kolehdin jälkeen

pääsee pois.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan en enää lähtenyt kirk-

koon en silloinkaan kun äiti siellä käydessään pyysi. En

mielestäni saanut sieltä mitään, Maarit selittää. Hän myön-

tää kuitenkin, että luottamus Jumalaan säilyi, ja ylöspäin

tuli asioita juteltua edelleen, varsinkin silloin kun tarvitsi

jotain.

Ruotsista rohkeutta

Pari vuotta sitten uskonasiat alkoivat viritä uudelleen Maa-

ritin sisimmässä. Juttukaveriksi löytyi Ruotsissa asuva vel-

jen vaimo, joka oli löytänyt elävän uskon ja hengellisen ko-

din Heby-Tärnsjön suomalaisesta vapaaseurakunnasta.

Siellä käydessään Maaritin sisimmässä nousi monenlaisia

tunteita.

Olin oikeastaan kateellinen heille. Se oli juuri sitä mitä kai-

pasin, ja mietin, miksei minulla ole samaa. Toisaalta oli iha-

na tunne, tiesin että juuri näin pitäisi ilmaista uskoa. Jokin

portti aukesi minussa, Maarit taustoittaa uskoontuloaan.

Koukku oli nielaistu, mutta Suomeen tultuaan Maarit epäröi

käytännön askeleiden ottamista vielä pitkään. Hän alkoi kui-

tenkin selvittää internetistä mistä löytyisi sopiva seurakunta.

Ennen Vantaan vapaaseurakunnan tilaisuuteen uskaltautu-

mista Maarit surffaili usein Vapaakirkon nettisivuilla. Vapaa-

aikoinaan Maarit harrastaa myös liikuntaa, lenkkeilyä ja puu-

tarhanhoitoa. Myös kaksi lasta kotona tuovat oman sisäl-

tönsä Maaritin elämään.

Taivaasta tarkkailtiin

Jumalan jano ei ottanut hellittääkseen ja viime kesänä Maa-

rit päätti vihdoin tarttua härkää sarvista. Jumalanpalveluk-

sen jälkeen hän esittäytyi pastorille kuitenkin vasta kotoa

käsin sähköpostilla. Siitä alkoi yhteys, joka muodostui heti

säännölliseksi ja lähti hyvään kasvuun. Uskovien kasteella-

kin Maarit kävi viime joulukuussa. Se oli selkeä jatko suun

tunnustukselle Maarit toteaa.

Viimeaikaisia tapahtumia pohtiessaan Maarit kertoo tajun-

neensa, että Jumala on ollut koko ajan hänen lähellään.

Vaaratilanteissakin on Varjelija valvonut. Kerran autoni ro-

muttui mutta minä en saanut naarmuakaan. Näin kuinka

pellit rusentuivat kasaan, mutta minun ympäriltäni ne jäi-

vät entiselleen. Myös muiden vastoinkäymisten, muun mu-

assa avioeron kivuissa hän kokee olleensa Jumalan kämme-

nellä. Ja erityisesti taannoiset keskustelut Ruotsissa olivat

selkeästi Jumalan johdatusta. Jos emme olisi keskustelleet

uskonasiat olisivat ehkä vieläkin taustalla.

Sanaa porukalla

Maaritin katseesta välittyy sisäinen tasapaino. Hän kertoo-

kin saaneensa uutta selkeyttä niin sisäiseen arvojärjestyk-

seensä kuin työasioihinkin, jotka hallitsivat aikaisemmin tur-

han paljon hänen mieltään. Tällä hetkellä mielessä liikkuu muu-

ta, into Raamatun oppimiseen nousee esiin Maaritin puheista.

Ennen Maaritin vanha Raamattu sai seistä koskemattomana

hyllyssä vuosikaudet. Uskon myötä hän alkoi kuitenkin kaiva-

ta myös nykykielistä Raamattua.

Ostin uuden Raamatun alennusmyynnistä, kehtaako tämän

sanoa? Maarit naurahtaa. En osaa vielä oikein yksin lukea

Raamattua, on hyvä lukea sitä yhdessä muiden kanssa.

Hän on mukana raamattupiirissä ja myös Alfa-kurssi kiinnos-

taa. Maarit onkin silminnähden iloinen myös nykyisestä koti-

seurakunnastaan. Mitään tietämättä valitsin sen siksi että

se on lähellä kotiani. Mutta siellä on myös "läheinen olo" ja

oppii tuntemaan ihmisiä, Maarit kiittää.

       - PT Juntumaa Suomen Viikkolehti 6/04-