TAIVAS JA MAA KATOAVAT, MUTTA MINUN SANANI EIVÄT KATOA

Eva Karlsson kertoo:

Jo lapsesta asti Jumala on vetänyt minua puoleensa.

Rippikoululeirillä olin lähellä tulla uskoon. Vastaukseni

Jumalalle oli kuitenkin kyllä, mutta ajattelin voivani ol-

la salaa uskovainen. Aloin kuitenkin lukea säännöllises-

ti Raamattua, vaikka joskus ajattelinkin, että Paavali

on laittanut koko elämänsä hukkaan uskoessaan niin

kuin uskoi.

En ymmärtänyt miksi pitää olla Jeesus, Jumalan kyllä

ymmärsin. Sana lehdestä olin lukenut, että jos ei ym-

märrä miksi pitää olla Jeesus, voi rukoilla Jumalaa, et-

tä kirkasta minulle Kristus. Aloin rukoilla näin 19-vuoti-

aana.

Saman vuoden keväällä mummoni kuoli ja kuoleman se-

kä kuolevaisuuden todellisuus tuli lähelle. Tajusin, että

kuolema voi olla lähelläkin, vaikka olin nuori. Etten vält-

tämättä elä kuin ehkä sen vuoden loppuun.

Kesällä olin sitten kesätöissä hoitoapulaisena. Siellä oli

Jehovantodistajia, jotka rohkeasti puhuivat omaa asi-

aansa. Viimeisenä työpäivänäni jäin juttelemaan yhden

Jehovantodistajan kanssa ja Jumala käytti sitä, mitä hän

puhui Sanasta. Hän puhui siitä, kuinka kaikki täällä maail-

massa muuttuu eikä mikään ole pysyvää. Puheen perus-

teella löysin Raamatustani kohdan: "Sinä Herra olet alus-

sa maan perustanut ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;

ne katoavat, mutta sinä pysyt ja ne vanhenevat kaikki

niin kuin vaate ja niin kuin vaipan sinä ne käärit, niin kuin

vaatteen ja ne muuttuvat, mutta Sinä olet sama eivätkä

sinun vuotesi lopu."

Tämän Raamatunkohdan kautta löysin Luukkaan evakeli-

umista (21.luku 33 jae) "Taivas ja maa katoavat, mutta

minun sanani eivät katoa."

Minulle tuli hätä siitä, miten oikein pelastutaan. Pitäisikö

minun ryhtyä Jehovantodistajaksi vai riittääkö, että us-

kon tavallisen luterilaisittain, niinkuin silloin ajattelin. Ta-

jusin, etten voi luottaa ihmisiin. Ihminen voi luulla puhu-

vansa totuutta ja kuitenkin puhua valhetta. En voinut

myöskään luottaa omaan ajattelukykyyni. Ymmärsin, et-

tä ihminen voi ajattelussaan parhaimmillaankin olla epäre-

hellinen ja vilpillinen, jos se hänelle sopii.

Olin löytänyt Sanan: "Taivas ja maa katoavat, mutta mi-

nun sanani eivät katoa." Vetosin tähän Sanaan ja pyysin

Jumalaa näyttämään Sanastaan, mikä on pelastuksen tie.

Olin valmis myös ryhtymään Jehovantodistajaksi, jos Hän

niin näyttäisi.

Viikon kestäneen lomani aikana luin kaikki vapaahetkeni

Raamattua ja rukoilin. Sanaa käyttäen Jumala teki työtä

sydämessäni. Tulin synnintuntoon ja olin ehdoitta valmis

antautumaan Jumalalle.

Kaupungilla ollessa minulla oli tunti ylimääräistä aikaa. Mie-

tin, mihin mennä lukemaan Raamattua, ja keksin, että Tuo-

miokirkko on avoin ja rauhallinen paikka. Menin sinne ja luin

läpi Hebrealaiskirjeen. Siinä lukiessa Jumala kirkasti minulle

Kristuksen. Sen, että Hänen uhrikuolemansa tähden olen

pelastettu ja saan syntini anteeksi.

Hebrealaiskirje 9.luku 24-28.jakeet: "Sillä Kristus ei men-

nyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka on vain sen

oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Ju-

malan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä Hän men-

nyt uhratakseen itsensä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen

pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta

mukanaan, sillä muutoin Hänen olisi pitänyt kärsimän monta

kertaa maailman perustamisesta asti.

Mutta nyt Hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lo-

pulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.

Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on

kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristus-

kin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on

toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jot-

ka Häntä odottavat." Katso myös Hebr.7:24-28.

Uudestisynnyin ylhäältä.

Sen jälkeen rukous muuttui eläväksi. Sain maistaa iloa, jol-

laista en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan ja Jeesus on

antanut myös kokea lupaamaansa yliymmärryksen käyvää

rauhaansa. Kohdallani toteutui Sana, jonka olin saanut muis-

tolauseeksi Rippileiriltä: "Silloin te huudatte minua avuksen-

ne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te et-

sitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta

sydämestänne." (Jer.29:12,13)

Etsi sinäkin äläkä hellitä, ennenkuin olet löytänyt Herran. Se

on parasta mitä sinulle voi tapahtua tässä elämässä ja aina

iankaikkisuuteen asti.

                  - Eva Karlsson -