ANTEEKSIANTO VOITTAA KATKERUUDEN

Veijo Kähkönen:

Pitkään hengellisessä työssä toiminut Veijo Kähkönen haluaa

katkeruuden sijaan valita anteeksiannon. Hyvä ominaisuus

miehelle, jonka vastuulla on kokonainen seurakunta.

Malmin Saalemin päätoiminen työntekijä, saarnaaja ja pastorik-

sikin kutsuttu Veijo Kähkönen on palvellut Malmin Saalem-seura-

kuntaa kuuden vuoden ajan. Päätoimista hengellistä työtä mie-

hellä on takanapäin jo yli 26-vuotta. Aina ei Jumalan palveleminen

kuitenkaan ole Veijoa kiinnostanut. Uskovaisen kodin pojan tie

vei nuorena aikuisena moneksi vuodeksi humuun, jota tämä

maailma kauniissa ja houkuttelevassa paketissa jokaiselle tarjoaa.

Pakomatka päättyi

Kun Veijo palasi kotiin reissuiltaan, oli uskovan isän asenne aina

hyvin maltillinen. Hän ei arvostellut poikansa tekemisiä, kertoili

vain aika-ajoin Jumalan suurista töistä. Ollessaan 27-vuotias

Veijo koki Jumalan kutsuvan häntä erityisen voimakkaasti. Mies

suunnitteli muuttoa Turkuun, jotta pääsisi pakoon tuota kutsua,

jonka hän tunsi polttavan sisimmässään.

Eräänä iltana Veijo kulki ahdistuneena pitkin kotikaupunkinsa ka-

tuja. Hän tunsi sisimmässään, että oli vain kaksi vaihtoehtoa-

tuhota elämänsä ryyppäämällä tai antaa se Herralle Jeesukselle

Kristukselle. Veijoa vastaan käveli uskova mies, joka oli Jumalan

kehotuksesta lähtenyt ulos kesken iltaruokailun. Mies alkoi ker-

toa Veijolle Jumalan armosta ja vei hänet seurakuntansa saarna-

miehen luo. Sinä iltana Veijo antoi elämänsä Jeesuksen hyviin

käsiin. Pakomatka päättyi.

Elämä voi muuttua täydellisesti

Veijo teki erilaisia töitä sekä rakennuksilla että autonkuljettajana

ja osallistui niiden ohessa oman kotiseurakuntansa työhön.

1970-luvun lopulla hengellisestä työstä tuli hänelle päätyö, kun

Jumala niin johdatti ja avasi ovet. Pian tuli kutsu helluntaiseura-

kunnan palvelukseen Ähtäriin, jonne Veijo ja hänen Marjatta vai-

monsa kolmen tyttärensä kanssa muuttivat. Ähtärin jälkeen oli

vuorossa Sodankylä, sitten jälleen Ähtäri ja nyt siis Malmi.

Mitä hengellinen työ ihmisten parissa sitten antaa? Veijo sanoo,

että kaikkein parasta on ollut, kun on saanut nähdä ihmisten nou-

sevan suuristakin ahdistuksista normaaliin elämän. Eräästäkin mie-

hestä, joka oli kylänsä pahin juoppo, tuli erittäin ahkera ja tun-

nollinen perheenisä, joka alkoi kantaa vastuuta seurakunnassaan.

Rakensipa perheelleen omakotitalonkin siinä ohessa, Kähkönen

kertoo.

Kun tuo Kähkösen kuvaama mies aikoinaan tuli erittäin huonokun-

toisena juoppona ensimmäiseen hengelliseen kokoukseen, istui

kuorossa nuori nainen. Hän koki sisimmässään, että Jumala puhui

hänelle: "Tuossa on tuleva miehesi." Ja niin siinä todellakin kävi.

Jonkin ajan kuluttua heistä tuli aviopari ja lapsiakin siunaantui.

Toista kannattaa kuunnella

Aina ei Veijon työ ole ollut pelkkää juhlaa. Ihmisten parissa toimi-

minen tuo tullessaan joskus myös pettymyksiä. Edes uskovaiset

eivät aina ole olleet luottamuksensa arvoisia eivätkä seisseet sa-

nojensa takana. Vaikka joskus on tuntunut hyvinkin pahalta, Veijo

on aina katkeruuden sijaan halunnut valita anteeksiannon. Se on

kannattanut.

Me Veijon tutut ja ystävät tunnemme hänet hyväntuulisena mie-

henä, joka luottaa Jumalaan ja ystäviinsä. Hän antaa seurakunta-

laisilleen luottamusta ja tilaa toimia eikä kyräile epäluuloisena etsi-

en huomautuksen aihetta. Hän ei pyri pitämään jokaista lankaa

omissa käsissään, vaan tahtoo uskoa, että Jeesukseen uskovat

ihmiset pitävät sen, minkä lupaavat.

Anteeksiantamus on Veijon teologiassa tärkeimmästä päästä, kat-

keruus kun kasaa lopulta aivan ylikäymättömiä esteitä uskon ja

elämän tielle. Veijo kertoo, että aikaisemmin hän rukoili usein kiista-

kumppanilleen mielenmuutosta, mutta ymmärsi sitten alkaa rukoilla

muutosta myös omiin asenteisiinsa. Se on auttanut eteenpäin.

Ristiriitoja tulee ihmisten kesken, mutta monta kertaa on niin, että

ensin kannattaa kuunnella huolella ja harkita tarkkaan oma kantan-

sa, ennen kuin lausuu kovin painavia sanoja tai lukitsee kantansa

johonkin asiaan.

Veijoa on auttanut hänen työssään myös perheen ja uskonystä-

vien vankka tuki. Kaiken pohjana on vakaumus siitä, että Herra,

joka on hänet eräänä päivänä kutsunut työhönsä, seisoo kutsun-

sa takana ja vastaa siitä edelleen. Veijo luottaa Herraansa ja odot-

taa mielenkiinnolla, mihin tilanteisiin ja mahdollisuuksiin Hän tulevai-

suudessa seurakuntansa vielä johtaakaan.

       - Keijo Vuori -