JUMALALLA ON TARKOITUKSENSA MEISTÄ JOKAISELLE

Kristiina Haverisen todistus:

Kristiina syntyi maalaisperheeseen viidentenä lapsena ei

toivottuna, vahinkona, kuten hän vanhempien puheista

ja asenteista jo pienenä ymmärsi. Tätä "ylimääräisyyttä"

hän on kuljettanut mukanaan lähes koko elämänsä. Sitä

on kuitenkin vaikea aavistaa hänen yleensä iloisen ole-

muksensa alta.

Meidän perheessä on aina käsitelty vakavatkin asiat huu-

morilla. Vanhemmillani ei ollut keinoja eikä kykyä puhua a-

sioista, ja se on monesti ollut raskasta. Kristiina toteaa

että lapsuuden kokemukset muokkaavat meitä enemmän

kuin ehkä ymmärrämmekään. Hänen oma äitinsä on aina

ollut vahva ja voimakas mutta kova. Avioliitto ja perhe-

elämä toi äidille valtavan pettymyksen omista valinnois-

taan ja virheistään ja jo pienestä pitäen Kristiina on ko-

kenut olevansa yksi näistä virheistä. Olen aina tuntenut,

että olen sellainen ylimääräinen vaiva joka vain lisäsi äi-

din työtä ja taakkaa. Siksi minulle oli valtava ilo kun 15-

vuotiaana sain opettajaltani almanakan jossa selitettiin

nimien taustat. Siitä luin että Kristiina on Jumalalle kuulu-

va, Kristuksen oma. Jumala on halunnut minut alusta läh-

tien, Hänellä on tarkoitus minun elämälleni, en olekaan

vahinko!

Rakkautta ja hyväksyntää etsimässä

Kristiina kävi sisaruksineen lapsena pyhäkoulua ja sai siel-

tä lapsuudenuskon. Nuoruudessa se osoittautui kuitenkin

aika ympäripyöreäksi Jumalaan uskomiseksi, jossa itse y-

rittää kelvata Jumalalle ja kokee ettei riitä. Koska kodin il-

mapiiri ahdisti, Kristiina muutti jo 17-vuotiaana pääkaupun-

kiseudulle aluksi yksityisperheeseen kodinhoitajaksi. Olin to-

della yksinäinen. Ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tun-

teet olivat valtavat. Yritin seurakuntiin mutta niihin ei

"mahtunut". Seuraava työpaikka oli Rinnekodissa kehitys-

vammaisten hoitajana. Kristiina myös asui siellä henkilökun-

nan asunnoissa ja tutustui hyvin työtovereihinsa, joista

hän kiittää varsinkin Anja Kerästä.

Anja oli aivan ihana ihminen ja hän oli tosi vaikuttava omal-

la yksilöllisellä hiljaisella tavallaan. Anja osallistui aktiiviseti

myös PK-työhön ja oli tärkeä tekijä siinä karismaattisessa

liikehdinnässä jota Rinnekodin hoitajien keskuudessa silloin

oli. Kaikesta työtovereidensa ystävyydestä huolimatta Kris-

tiina tunsi yhä itsensä tyhjäksi ja lähti kulkemaan omia tei-

tään, etsimään rakkautta ja hyväksyntää ravintoloista.

Seurustelinkin siinä välillä, en elänyt uskovan elämää.

Kun Jumala kolkuttaa, avaa ovi!

Käänne tapahtui, kun Anja Keränen kutsui Kristiinan mu-

kaan PK-iltaan, joka pidettiin Helsingissä vuonna 1984 vie-

railleen Operaatio Mobilisaation Doulos laivalla. Kristiina tu-

li sinne vahvassa meikissä ja mustiin pukeutuneena. Meikil-

lä hän halusi peittää pahan olonsa. Laiva oli niin täynnä,

etteivät Anja ja Kristiina mahtuneet yläkannelle, jossa itse

kokous pidettiin, vaan he kuuntelivat sitä alhaalla ruumassa.

Illan puhujana oli Matti Vuolanne. Hän totesi, että kun Jee-

sus kolkuttaa sydämesi ovella, avaa ovi. Ja kun Matti sit-

ten esitti alttarikutsun, Kristiina tunsi, että hänen täytyi

mennä.

Ennen kuin Matti alkoi rukoilla hän kysyi mikä minulla on? Ja

silloin purskahti kuin shampanjapullon korkki esiin valtava vi-

ha ja katkeruus erästä ihmistä kohtaan. Matti rukoili että

pääsisin katkeruudestani ja julisti minulle Jeesuksen nimessä

synnit anteeksi. Sillä hetkellä pääsin vapaaksi ja suuri ilo ja

rauha täyttivät sydämeni.

Olen ääneti, sillä rakastan sinua

Sen jälkeen Kristiinan elämä muuttui. hän lähti mukaan PK-

toimintaan ja löysi tiensä Vapaakirkkoon. Siellä Jumala kas-

vatti luottamustani sisariin ja veljiin. Olen itkenyt ämpärilli-

siä siellä alttarilla. Jumala paransi minua paljon sisäisesti.

Vapaakirkon alttarilla lukee "Jumala on rakkaus". Kristiinan

oli kuitenkin vaikea uskoa sitä omalla kohdallaan ja todistaa

seurakunnassa. Sanoin Herralle, että miten minä olen niin

hirveän yksinäinen, vaikka Sinä sanot sanassasi, että olet

rakkaus. varsinkin sunnuntaipäivät olivat pahoja. Kristiina

tunsi, ettei hän voi mennä uloskaan kun on niin yksin. Ker-

ran hän istui Sinebrykoffin puistossa ja motkotti Jumalalle

puun alla. Silloin Pyhä Henki puhui ja antoi hänelle sanat:

"Minä olen ääneti, sillä minä rakastan sinua". Kristiina meni

kotiin otti Raamatun ja löysi sanat Sef. 3:7 jakeesta. Ym-

märsin silloin, että Jumala kestää kaikki meidän kiukuttelum-

me. Jumala ei ole niin kuin ihmiset, Hän kestää sen kun meil-

lä on paha olo. Jumala ei turhia selittele. Hän on ääneti ja

on kuitenkin aina meidän kanssamme ja kantaa ja vie eteen-

päin. Ihmisiin ei voi luottaa, mutta Jumala kantaa. Kristiina

tajusi että kun Jumala tietää minkälaisia me olemme ihmisi-

nä, mitään ei tapahdu sattumalta. Kaikki tulee Herralta.

Hän hioo meitä ja tietää mitä me tarvitsemme.

Jeesus ilolla iloitsee meistä

Tänään en ole enää yksinäinen. Olen tasoissa Jumalan kans-

sa ja sen kanssa mitä olen. Tänään pidän itsestäni, silloin

pystyn myös rakastamaan muita. Ja nyt Kristiinalla todella

on muita joita rakastaa. Aviomies Juha, pojat Emil ja Joel.

PK-ystävät, OWM:n kautta tulleet ihmissuhteet Suomessa,

Intiassa ja Eestissä ja monet muut. Jumala on parantanut

ja hoitanut minua paljon mm. PK-illoissa. Olen oppinut, mi-

ten olla ihmisenä ihmisten rinnalla, ei ylhäältä saarnaamas-

sa vaan vierellä kulkijana.

Kristiina kertoo myös oppineensa, että omaan viisauteen ei

voi luottaa, ainoastaan Jumalaan. Jos Jumala puhuu jostakin

matkasta tai tehtävästä kannattaa olla kuuliainen. Jumala

ilmaisee minulle etukäteen: tänään saat todistaa, tänään

saat rukoilla. Silloin kannattaa aina totella ja olla kuuliainen.

Kristiina on saanut olla Jumalan koulussa myös vaikeiden ih-

missuhteiden kautta. Hän on kokenut henkilökohtaisia hyök

käyksiä uskovienkin taholta. Jumala opetti, että vaikka joku

kääntyy minua vastaan, minun on oltava hiljaa, Hän taiste-

lee minun puolestani. Jumala, Pyhä Henki ja Sana ovat mei-

dän puolustajiamme.

Kristiina toteaa, että hän on aikaisemmin paennut vaikeita

asioita mutta Jumala on opettanut, että ihmisiä ei tarvitse

pelätä vaan parempi on pelätä Jumalaa. Tärkein asia, jonka

haluan viestittää kaikille Raportin lukijoille on se miten Jee-

sus katsoo meitä ihmisiä: Hän ilolla iloitsee sinusta!

       - Hanna Torvalds - Raportti Lehti  1/2006 -