VOI KUN SE OLIS TOTTA !!

Ennen "maailmassa" eläen

Nimeni on Kauko Alhola ja tahdon tuoda tässä omakohtaisen

todistuksen uskoon tulosta ja uskostani Jeesukseen Kristuk-

seen kun on tällainen mahdollisuus annettu.

Jumalan armosta olen saanut tulla uskoon vuonna 1996 loppu-

kesästä.Elämäntilanteeni oli sellainen, että kertakaikkiaan oli jo

toinen jalka kirjaimellisesti haudassa. Rankan alkoholin, päihtei-

den ja huumeiden väärinkäytön seurauksena elämä oli täydelli-

sesti romuna, sillä päihteiden käyttöä oli kestänyt jo yli 20 vuot-

ta.

Jo nuorena jeppenä aloitin viinan käytön ja huomasin ikävä kyllä

vasta liian myöhään että olin valmis alkoholisti. Viina vei mut vä-

littömästi mukanaan ja käyttö muuttui tosi rankaksi, ei mitään

viikonloppu tissuttelua vaan ihan päivittäistä juomista.

Töissä kyllä kävin, mutta viinan voimalla, ja eihän sellaistakaan

sitten pidempään kestä eikä voi tehdä vaan pikkuhiljaa työt jäi

tai ainakin muuttui epäsäännöllisiksi. Viinaksia piti kuitenkin saada

ja päätä sekaisin keinolla millä hyvänsä, rahat hankittiin enemmän

tai pitäisikö sanoa vielä enemmän laittomin keinoin josta seurasi

vankilakierre, joka piti mua vankiloissa yhteensä noin kuusi vuot-

ta.

Linnassa oloaikana oli kyllä jo sellaista hengellistä hakua, mutta

ei kuitenkaan mitään vakavampaa tavoitetta tulla uskoon ja

hengelliset asiat jäivät joka linnareissun jälkeen muurien sisäpuo-

lelle. Sama kierre jatkui, aina ensin pää täyteen ja sitten rötös-

ten tielle.

Vuonna 1996 istuin ensimmäisen vankilatuomioni, joka alkoi Kera-

van vankilasta ja jatkui välittömästi Riihimäelle senaikaiseen ku-

ritus huoneeseen, jossa olin ensimmäisen puolivuotta. sen jälkeen

vierailinkin Sörkässä melko tiuhaan. Vuonna 1987 oli viimeinen lin-

nareissu, jota istuin hieman yli vuoden. Tämän jälkeen vankilaan

ei ole tarvinnut enää mennä.

Elämä ei kuitenkaan muuttunut parempaan suuntaan, vaan juomi-

nen jatkui muuttuen yhä rankemmaksi. Kuvioihin astuivat yhä voi-

makkaammin myös huumeet ja huumaavat lääkkeet joita sain mel-

ko helposti sen jälkeen kun minulta oli amputoitu toinen jalka.

Eri jutut siinä elämän matkan varrella tapahtui, tuli ja meni, ja

vaikka olin jo vuosia tajunnut, tiennyt ja kokenut että aineiden

käyttö on sairasta touhua, ja että elämään pitäisi tulla muutos,

niin voimia ei vaan kertakaikkiaan siinä tilanteessa muutokseen

ollut.

Muutoksen aika

Erääna aamuna v.1996 kesällä tuli sitten se hetki että olin aivan

romuna ja loppuun ajettu. Viimeinen vuosi oli ollut todella rankka.

Kolme kertaa olin herännyt Jorvin sairaalan teho-osastolta milloin

mistäkin letkuista milloin mahahuuhtelusta jne. Aineiden käyttö oli

ollut sen verran rankkaa että myöskin naapurit saivat siitä tar-

peekseen ja yötä päivää jatkuneen rellestyksen seurauksena kämp-

pä oli häätökunnossa.

Yksi naapureistani oli kuitenkin uskovainen mies ja hän soitti ovi-

kelloani aikaisin eräänä aamuna v. 96 kesällä, ja kysyi että saako

tulla sisälle? Keittelin hänelle siinä kahvit ja juteltiin. Naapurin mies

kertoi, että hän oli kokenut sillä tavalla että sun Kauko pitäis lähtee

jonnekin hoitoon. Hän oli nähnyt että se olis mun ainoa vaihtoehto.

Sosiaalitoimisto avautuu vajaan tunnin kuluttua lähde sinne kes-

kustelemaan hoitopaikasta. Kapinoin hirveesti vastaan ja yritin sii-

nä kankkusen kourissa etsiä kaikenlaisia selityksiä esteeksi, mutta

toisaalta ymmärsin että tilani on vakava ja tarvitsisin hoitoa.

Oli kesäloma-aika ja kaikki virkailijat ovat lomalla. Ajattelin että

tuskin pääsisin ilman ajanvarausta edes sisälle sosiaalitoimistoon,

mutta päätin naapurin rohkaisemana yrittää. Ja vaikka matkaa ei

ollut sosiaalitoimistoon kuin nelisen sataa metriä niin olin kääntyä

monta kertaa takaisin sillä en todellakaan uskonut että mitkään

asiani hoituisivat tälläkään kertaa.

Vahtimestari kysyi toimiston ovella että mikä on asiani ja onko aika

varattuna. Sanoin ettei ole mutta mulla on häätö päällä ja pitäis

saada joku majapaikka. Vastaus oli tyly "Kyllä sun tarvii varata aika

virkailijalle ja tulla sitten uudemman kerran".

Käännyin ympäri ja mutisin puoliääneen että pitihän se arvata ei

tänne pääse. Ja juuri kun olin avaamassa ovea poistuakseni, niin

vahtimestari huusi että odotas vähän ja poistui sitten jonnekin.

Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi että joku asiakas oli pe-

runut aikansa ja mä saisin sen jos haluaisin.

Kummallista pääsin virkailijan puheille saman tien ja pyynnöstä ker-

roin hänelle asiani. Kerroin että olen huumeillut ja juonut niin ja niin

kauan ja nyt on asunto menossa myös alta. Nuori ja herttainen vir-

kailija kysyi multa että kumpaako ny haluan, asuntoa vai hoitopaik-

kaa? Olin juuri sanomassa että asuntoa tietenkin mutta vedin sanani

takaisin ja sanoinkin että johonkin hoitoon tässä ilmeisesti olisi syytä

päästä. Sain eteeni paksun kansion esitteitä eri hoitomahdollisuuk-

sista ja paikoista joita siinä sitten selailin.

Monien esitteiden joukossa oli yksi esite joka aloin lukea tarkem-

min ja tajusin mikä siinä kiinnitti huomioni "Kristillinen hoitokoti

Siuntiossa". En mä sitä kristillisyyttä niinkään ajatellut, mutta jo-

tenkin vaan tuntui että siellä olisi turvallista olla

Virkailija kysyi että löytyykö sieltä mitään sopivalta tuntuvaa hoi-

topaikkaa? Sanoin että tämä Karismakoti voisi sellainen olla, vaikka

en uskonutkaan sinne pääseväni. Virkailija soitti Karismakodille ja

tiedusteli tilannetta. Siellä oleva valvoja haastatteli mua puhelimes-

sa kysellen hieman tarkemmin tilanteestani ja sanoi sitten että heillä

on puolen tunnin kuluttua palaveri jossa käsitellään uusien asiakkai-

den hoitoon ottamista. Soittakaa tunnin päästä uudelleen, niin silloin

he tietävät onko mulle hoitopaikkaa.

Lähdin ulos sätkälle odottelemaan tunnin kulumista ja mielessäni kä-

väisi myös, että lähdenkö hakemaan samantien kaljaa kun olo oli niin

kaamea ja epäusko hoitopaikan saamisen suhteen kalvoi mieltä.

Olin kuitenkin vielä tunninkin kuluttua siellä ja menin takaisin sisälle

toimistoon.

Soitimme uudestaan Karismakotiin ja sieltä vastasi samainen valvoja.

"Sun pitäis olla täällä tänä iltana ennen kello kahdeksaatoista jos

haluat saada hoitopaikan."Millä mä nyt muka pääsen Siuntioon sa-

mana päivänä muutaman tunnin varoitusajalla. Ei tuu mitään. Unoh-

detaan koko juttu. Virkailija kysyi eikö mulla olis ketään tuttua joka

vois lähtee viemään mua. No voinhan yrittää soittaa siskolle ja kysyä

jos hän ennättäis lähteä mua viemään. Vastaus tuli heti. "Mulla on

tänään viimeinen kuvaus puoli viisi, (hänon valokuvaaja) teen sen

valmiiksi ja tulen sitten hakemaan sut.

Kaikki tuntui käyvän liian helposti ja kapinamieli oli voimakas. Olin

ainakin sata kertaa lähteä hakemaan olooni jotain helpotusta noiden

muutamien tuntien aikana joina odottelin siskoani, mutta Jumalalle

kiitos mä kestin ne tunnit. Pakkailin kassiin vähän vaatteita, tärkeim-

piä papereitani ja jotain muuta pientä henkilökohtaista kamaa. Kaiken

muun jätin asuntoon, jotenkin vaan tuntui että tästä reissusta tulee

pitkä enkä tarvitse niitä enää.

Voi kun tää ois totta niin mäkin voisin pelastua

Sisko tuli niinkuin oli sovittu ja lähdimme ajelemaan Karismakodin

suuntaan. Matkalla tuli niin paha olo että olin kirjaimellisesti aivan

hiestä märkänä ja ehdottelin palaamista takaisin mutta siskoni py-

syi lujana ja kannusti eteenpäin.

Karisma kodilla alkoi sitten todellinen taistelu kun kaikki vieroitus-

oireet tulivat päälle, mutta pikkuhiljaa olo alkoi kohentua ja löysin

jopa säännöllisen unirytminkin mikä tuntui aivan käsittämättömältä

kaiken aineiden käytön jälkeen. Hermot olivat kireällä ja nyrkkitap-

pelutkin olivat lähellä, sillä siellä oli myös muitakin kavereita joita

elämä ei ollut käsitellyt silkkihansikkain, mutta onneksi mitään va-

kavampaa ei sattunut.

Vaikka oltiinkin kristillisessä hoitokodissa niin en vielä silloin ajatel-

lut uskon asioita omalle kohdalleni, ne tuntuivat jotenkin etäisiltä.

Lueskelin kyllä paljon Raamattua ja sen sanoma kertomuksineen

puhutteli mua vaikka en niihin uskonutkaan. Muistelen joskus vie-

läkin niitä lukuhetkiä kun raamatun lupausten äärellä huomasin

ajattelevani että - VOI KUN TÄÄ OIS TOTTA NIIN MINÄKIN VOISIN

PELASTUA - Oli sellainen vilpitön ajatus ja toive että nuo Raamatun

jutut olis totta ja niihin vois turvautua, mutta olin epäilevä Tuomas.

Todellisuudessa vielä tuossa vaiheessa ajattelin huilaavani siellä

jonkin aikaa ja lähden sitten takaisin rälläämään levänneenä mie-

henä. Ja parin kuukauden päästä kossu alkoi maistua suussa niin

voimakkaasti päätin lähteä.

Eläviä sanoja

Samalla hetkellä kun olin tämän päätöksen tehnyt koin jotain sel-

laista mitä en olis ikinä voinut omalle kohdalleni kuvitella sattuvan,

mutta kuitenkin se oli niin elävää todellisuutta kuin vain todellisuus

voi olla.

Sain Jumalalta ELÄVIÄ SANOJA korvin kuultavaksi. Samalla hetkellä

kun olin päättänyt lähteä maailmaan takaisin kuulin omilla korvillani

äänen, voimakkaan, päättäväisen mutta samalla Isällisen lempeän.

Ja ääni kysyi multa. HALUATKO PALATA TÄHÄN ENTISEEN? Samassa

näin entisen elämäni kuin filminauhalta. Näin silmieni edessä kaikki

hirvittävyydet, pahuutta, väkivaltaa, pelkoa, ahdistusta, kaikkea si-

tä negatiivista mitä mun elämässäni oli tapahtunut.

Mitään hyvää en siinä näyssäni nähnyt vaan kaikki oli pelkkää kaa-

osta, juuri sellaista jonka keskellä olin elänyt. Siinä hetkessä tajusin

että en missään tapauksessa halua enää tuota samaa saastaa ta-

kaisin elämääni ja ymmärsin että Jeesus haluaa pelastaa mut. Hän

on ojentanut auttavan kätensä mua kohti taivaasta ja siihen tart-

tumalla voisin pelastua.

Tartuin Jeesuksen kädestä kiinni ja SILLÄ HETKELLÄ MÄ TULIN US-

KOON !!! Usko lähti kantamaan mua. Lähti kossun maku suusta ja

lähti myös halu lähteä maailman teille takaisin.

Lähtö Karismalta

Sitten tuli päivä että aikani Karismakodilla oli täysi. Ihmeellisesti sain

Virkkalasta asunnon. "Hengellinen isäni" oli hakenut mut päivän lomal-

le ja istuskelimme Lohjalla eräässä kahvilassa päivälehteä selaillen.

Yhtäkkiä tää "isäni" sanoi että tässä olis rivitaloyksiö vuokrattavana

Virkkalassa, jospa soittaisit sinne. Olin välittömästi vastaan, eihän

tällaisella vanhalla narkkarilla oo mitään mahiksia saada vuokra-asun-

toa.

Sä oot Kauko nyt uskossa ja Jumala pitää susta huolen. Hän hoitaa

nää asuntojututkin. Tällainen vastaus tuntui vielä tuossa vaiheessa

hyvin liioitetulta, mutta hänen mieliksi menin puhelimeen ja soitin

lehdessä olevaan numeroon. Vuokranantaja pyysi tulemaan puolen-

tunnin päästä asuntoa katsomaan ja niin myös teimme. Katsastimme

asunnon ja olinkin pudota pyllylleni kun vuokraisäntä tokaisi kierroksen

päälle että eiköhän kirjoiteta se vuokrasopimus samantien. Nimi tuo-

hon ja asia on sillä selvä. Sain takuuvuokran, huonekaluja ja kaiken

muunkin mitä uudessa asunnossa tarvitaan. Kiitos siitä kaikesta kuu-

luu Jumalalle.

Jumalan on matkan varrella ollut ihmeellinen. Jonkin aikaa Virkkalaan

muuton jälkeen sain täyttyä Pyhällä Hengellä. Koko tajuntani ja ole-

mukseni täyttyi aivan uudenlaisesta olotilasta. Tunsin leijuvani jo-

honkin salattuun ulottuvuuteen, jonka Jumala paljastaa vain omilleen.

Kiitin ja ylistin Jumalaa uusin kielin.

Olin maailmassa ollessani saanut huumeruiskun välityksellä sekä B,

että C hepatiitin. Välillä olin tosi kipeä huusin Jumalalle että ota mut

pois täältä en kestä tätä kipua. Sairautta tutkittiin ja tarkkailtiin ja

lopulta se luokiteltiin krooniseksi. Tuomio oli kova mutta pakkohan se

oli hyväksyä vaikka kapinoinkin siitä Jumalalle.

Pyhällä Hengellä täyttymisen jälkeen koin voimakasta kehoitusta men-

nä vielä lääkärin tutkittavaksi hepatiittieni vuoksi. Lääkäri ei ollut oi-

kein halukas enää käsittelemään tätä vanhaa sairauttani, mutta kir-

joitti kuitenkin lähetteen labraan. Meni pari kuukautta ja postilaatik-

koon kolahti vastaus. OLIN PARANTUNUT !! Jumala oli ihmeellisesti pa-

rantanut minut ja olin vapaa enkä näinollen ollut enää tartuntariski.

Kiitos Jumalalle taas kerran.

Tänä päivänä

Tätä on nyt kestänyt seitsemän vuotta. Kiertelen kitaran kanssa seu-

rakunnissa, hoitokodeissa, sairaaloissa, vankiloissa, kaduilla minne ikinä

Jumala johdattaakin sinne tahdon mennä kertomaan Hänen armostaan

ja rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan. Tämä on tie jota kannattaa

etsiä ja pitääkin etsiä koska se on Jumalan tahto ja samalla etuoikeus

jokaiselle ihmiselle.

"Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut,

ja uusi on tilalle tullut. 2 Kor 5:17"

                       - Kauko Alhola -